Pitkään aikaan en ole varsinaisista treeneistämme mitään kirjoittanut.. Jotta tämä blogi todella toimittaisi varsinaisen treenipäiväkirjan virkaa, pitäisi minun kirjoittaa pieni juttu melkein joka ilta. Joka iltalenkillä kävelemme läheisen koulun pihaan ja harjoittelemme yhtä tai kahta liikettä, jonka jälkeen käymme vasta varsinaisen lenkin. Ettei toko alkaisi maistua puulta, muutin alkuviikosta hieman suunnitelmaa ja olemme nyt joka toinen ilta vain leikkineet. Kun leikki on parhaimmillaan, laitan lelun taskuun ja lähdemme jatkamaan lenkkiä.
Peppi osaa jo paljon asioita, sen täytyisi vaan oppia yhdistämään niihin käskysanat. Oikeastaan ainoat liikkeet, jotka koira osaa ilman minkäänlaisia apuja, on istuminen, paikallaan olo ja tänne-käsky. Kaikkiin muihin tarvitaan vielä paljon apuja, esim. maahanmenossa koiralla ei ole pientäkään hajua, mitä käsky tarkoittaa. Käden kun laittaa maahan, niin koira kyllä tipahtaa nopeasti.
Tänään olimme pentutreeneissä. Vanhoina asioina opettelimme luoksepäästävyyttä, sivulle tuloa, kontaktia ja seisomista. Uutena asiana aloitimme noudon harjoittelun. Tämä treeni aloitettiin pitämisharjoituksella. Noutajanpennuillehan tämä oli mieleinen treeni, ja ne ottivatkin damin suuhunsa, kun omistaja vain tarjosi sitä, mutta mitä tekikään meidän Peppi!? Se ei ollut alkuun ollenkaan kiinnostunut.. Siinä sitten nostatettiin hieman tunnelmaa, riehutin ja härnäsin damilla. Heti kun koiruus avasi suunsa, niin uskomattomat kehut. Onneksi Peppi rakastaa olla "MAHTAVA" ja tulosta saatiinkin yllättävän nopeasti. Lopputreenistä Peppi istui ja piti damia suussaan noin minuutin. Ja mä kun ajattelin heti ensireaktion nähdessäni, että "Kiva, tästä tulee nyt sit meidän kompastuskivi!", mut kaveri yllätti!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti