Tämä on australianpaimenkoira Pepin (Connaclan Dahlia) oma blogi. Blogin alkuperäinen tarkoitus oli toimia ohjaajan treenipäiväkirjana, mutta koin paperiversion itselleni toimivammaksi ratkaisuksi. Blogissa kerron harrastuksistamme ja muista touhuistamme Pepin kanssa. Se sisältää myös otteita perheemme arjesta kera tämän mainion aussieneidin. Ja menohan tässä perheessä tunnetusti on kuin huvikummussa konsanaan :)
perjantai 10. syyskuuta 2010
Pienen paimenen ensimmäiset treenit
Peppi oli huikeat yhdeksän viikkoa, kun se reippaana asteli itseään puolta isompien noutajan pentujen kanssa Hyvinkään koiraurheilukeskukseen pentukoulutukseen. Neiti ihmetteli hetken koirien ja ihmisten paljoutta ja oudosti kaikuvia ääniä, mutta kaikki tämä unohtui hetkessä, kun mamma avasi taskun ja uskomattoman hyvät makkaran tuoksut tulvivat nenään. Ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin kontaktia ja ihmisten kohtaamista. Treenit sujuivat erittäin mallikkaasti. Olisi voinut luulla, että Pepin kanssa olisi enemmänkin harjoiteltu ja vastaavanlaisissa paikoissa kuljetettu. Pienen pennun keskittymiskyky oli uskomaton, hommia tehdessä ei haitannut äänet eikä toiset pennut. Ohjaajat lupasivat pentujen olevan väsyneitä ja nukkuvan lopun illan, vaan eipä Peppi päästänytkään meitä niin helpolla. Vasta 1,5 tuntia treenien jälkeen se pysähtyi miettimään oppimaansa :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kai sitä nyt jouda nukkumaan kun muu marakattilauma valvoo :D
VastaaPoista