Tokopvä, kouluttajana R. Korri

Kaukot
 -Kaipaavat vain vahvistusta
 - palkkaustavan vaihtelua

Seuraaminen
 - Alku kuntoon, palkkaa myös pelkästä sanasta
- Megapalkka pidemmissä harjoituksissa

Luoksetulon pysäytykset
- Tekniikan parannusta, pallostoppeja
- lähetys kiertoleikkiin, itse vastakkaiseen suunttaan ->kun koira tulossa                                 käännös->käsky->pallo
-palkkausta vaihdellen

Z
- Pelkän kuvion seuruuttamista, tutuksi itselle ja koiralle
- Osioita palkkauskohtaa vaihdellen
- etupalkka

Tunnarin vaikeuttamisideoita
- Paljon tunnareita, piilotetaan oma ( ja muutoma muu) esim. kuivalla ruoholla
- Vireystila: kiertoleikistä tunnareille

Merkki
- Naksulla tasapainoa (oikeaa paikkaa) merkillä
- Piilotetulla lelulla intoa
- Häiriömerkkejä ja muuta tavaraa kentälle

"Onkohan tässä nyt joku kompa?"

..mietin, kun sunnuntaina olimme molempien ensimmäisissä VOI-kisoissa Kangasalalla, ja liikkeenohjaaja kysyi: "Näetkö kaikki ruudun merkit?". Tästä ja muista uuden luokan ihmetyksistä kuitenkin selvittiin. Alla liikkeistä saadut pisteet ja kootut selitykset:

1. Paikallaan makaaminen 8½
             - nuuhkimisesta menetti pisteitä
2.  Seuraaminen taluttimetta 7½
             - ihan ansaittu
3. Istuminen seuraamisen yhteydessä 9
4. Luoksetulo 10
             - oli muuten Pepsuksi hieno tipautus maahanmenossa :)
5. Lähettäminen määrätylle paikalle.. 8½
             - Koira lähti sinne minne nenä lähetyshetkellä näytti, korjasi kuitenkin hienosti itse, mutta meni sivusta sisään..
6. Noutaminen esteen yli hypäten 9½
7. Metalliesineen noutaminen 8½
             - Ohjaajalle esineen heittoharjoituksia, vino perusasento
8. Tunnistusnouto 7½
             - Otti oikean, tiputti ja tarkisti muut, toi oikean -> Näin on käynyt treeneissäkin!
9. Kauko-ohjaus 7
             - Ei mene hissinä maahan vaan tiputtautuu suoraan alas, mikä aiheuttaa hieman etenemistä, sanoi tuomari
10. Kokonaisvaikutus 8
            
Pepsulle siis ykkönen pisteillä 267 :)

Toteutuneet 2011 ja suunnitelmat sekä tavoitteet vuodelle 2012

Siinä se taas vuosi hurahti nopeasti! Kurkkasin tuossa tämän vuoden tavoitteita ja huomasin, että BH-koe jäi suorittamatta. Tokoillessahan se aika meni! Paimennusta oli ohjelmassa odotettua enemmän, agility ja jälki jäivät aika vähäiseksi..

Tokossa saatiin kuin saatiinkin alon ja avon ykkönen! Seuraavana olisikin sitten voittajaan meno, suunnitemissa on kokeilla luokkaa ensimmäisen kerran huhtikuussa. Ensimmäiset mölleilyt luokassa onkin jo loppiaisena. Tarkoituksena on saada koiralle ja ennen kaikkea ohjaajalle kisatreeniä. Hieman on käynyt mielessä vielä yhden avo-kisankin käyminen ennen huhtikuuta, ihan vain omien huonojen kisahermojen vuoksi! Tokon osalta tämä talvikausi jatketaan KHN:n treeneissä. Ensi keväälle ja kesälle on suunnitelmissa osallistua useille tokopäiville ja kahdelle kurssille. Tavoitteena ensi vuodelle olisi saada ykkönen voittajassa ja käydä kokeilemassa evl:ssa. Nähtäväksi jää!!

Lampaiden parissa tuli kesällä vietettyä aikaa aiottua enemmän. Kevään ja kesän kävimme treenaamassa Somerolla. Elokuussa osallistuimme Kuttukuussa järjestettyyn AHBAn  HCT:iin, jonka Peppi suoritti hyväksytysti. Tämän jälkeen pidimme hieman ajatustaukoa. Marraskuussa osallistuimme Kaisa Hilskan pitämälle paimennuspäivälle. Antoisan päivän jälkeen syttyi taas halu yrittää eteenpäin! Ensi vuodelle ei ole kursseja kummoisempia suunnitelmia paimennuksen osalta, yhdelle koulutuspäivälle ollaankin jo ilmoittauduttu! Paimennuskokemuksia vaan paljon kummallekin, niin eiköhän se siitä!

Agilityn ja jäljen osalta jatketaan "silloin kun aikaa ja jakselmusta"-linjalla. Kaikkeen ei vaan aika riitä! BH-kokeen voisin vielä lisätä ensi vuoden tavoitteisiin, jos vaikka oman yhdistyksen kokeeseen menisi heinäkuussa!!

Loistavaa tulevaa treeni- ja kisavuotta kaikille!!

DOBO

Aloitimme Pepin kanssa sunnuntaina DOBO-kurssin. Se on koiran ja omistajan yhteistä pallojumppaa, jossa käytetään munanmuotoisia fysiopalloja. DOBOn tarkoituksena on vahvistaa koiran syviä lihaksia (ja myös omistajan), sekä kehittää koiran keskittymiskykyä, tasapainoa ja ketteryyttä. Pallon avulla autetaan myös koiraa venyttämään itseään ja poistamaan mahdollisia lihasjumeja.


Ensimmäisellä tunnilla harjoittelimme pääsääntöisesti vain pallonpäälle menoa ja siellä oloa. Tunti alkoi koiran lämmittelyllä, sen kanssa erilaisia temppuja tehden. Lämmittelyn jälkeen koirat pääsivät kokeilemaan pallon päälle kiipeämistä. Peppi oli heti innoissaan mukana, kuten arvelinkin. Pepin kanssa kokeilimme tunnin aikana asentojen vaihtoa pallon päällä, sekä pallon keinuttelua Pepin ollessa siinä päällä. Koska DOBOilu on koiralle rankkaa, ne tarvitsevat taukoja tunnin aikana. Näiden taukojen aikana omistavat jumppasivat. Joihinkin jumppaliikkeisiin myös koirat osallistuvat. Tunnin lopuksi venyttelivät sekä koirat, että omistajat. Tykkäsin todella paljon tunnista, jopa niin paljon, että on suunnitelmissa oman pallon hankinta. Tunnilla tuli lämmin ja vatsalihaksissakin tuntui seuraavana päivänä. Koira oli tunnin jälkeen aivan poikki, nukkui koko illan eteisessä (näin meillä ei ole varmastikkaan koskaan käynyt).


JATKOA SEURAA...

No eipä seurannut :) Sen Verran kuitenkin lajista innostuin, että oma pallo on nyt olohuoneen nurkassa ja DVD:kin aiheesta löytyy. Ihan loistavaa liikuntaa sadepäiville! Olemme pyrkineet Pepin kanssa jumppailemaan vähintään kerran viikossa.

Ryhmä rämän kuulumisia

Hetki on vierähtänyt siitä, kun olen viimeksi ehtinyt kirjoitella Pepin kuulumisia. Kun yrittää jakaa viikot perheelle, harrastukselle ja työlle, ei meinaa jäädä kirjoittamiselle enää aikaa. Toukokuu hurahti Pepin kanssa pääasiassa tokon parissa, mutta lampaitakin ollaan käyty ihmettelemässä.

Pepillä oli toukokuussa Korrin Riitan Nuorten koirien tokokurssi, sen lisäksi kävimme kaksi kertaa Virve Sormusen kisatreeneissä. Voin lämpimästi suositella molempia kursseja! Riitalta saimme hyviä ohjeita työn alla oleviin liikkeisiin, sekä vinkkejä miten jatkaa "tokouraa" eteenpäin. Virven kurssilla näki hyvin, missä mennään kisoja ajatellen ja myöskin sieltä sai hyviä parannusvinkkejä.

Näiden kurssien, sekä Hanna-Marin ja Petronellan treeniavustuksen ansiosta Pepin seuraaminen ja muukin meno on parantunut kovasti. Vaikka vielä on parannettavaa, rohkaistuin ilmoittamaan Pepin kolmeen alokasluokan kokeeseen touko-kesäkuulle. Valitettavasti Pepin aloitti juoksunsa ja jouduin perumaan kaksi ensimmäistä kisaa. Nyt aloitammekin Pepin kanssa kisauran vaatimattomasti tulevana lauantaina tokon joukkue sm:issä, ihan pikkusen jännittää!!

Kesäsuunnitelmista sen verran, että käymme tällä hetkellä avo/voi-kurssia, joka jatkuu elokuulle. Elokuussa on myös seuraava Riitan kurssi luvassa. Aussieiden tokoviikonloppuun ollaan ilmoittauduttu, sekä päivän kestävälle motivointiklinikalle.  Tarkoituksena olisi sisällyttää kesään myös jäljen alkeita ja tietenkin lampaita!! Tähän kun lisätään vielä normaalit viikottaiset työtunnit, kotihommat ja erinäiset Muumimaailman yms. reissut niin eiköhän se tämä kesä ole pulkassa!! :)

Peppi 10kk

                   Kiitos Hanna-Marian ja Marian, Pepistä on nyt muutama 10kk kuva!!

Kuva: Hanna-Maria Kinnunen

Kuva: Hanna-Maria Kinnunen

Connaclan Dahlia Kuva: Hanna-Maria Kinnunen

Connaclan Dahlia Kuva: Maria Mannilin

Möllitoko 08.05.2011

Jaettu kolmas sija ja 179 pistettä irtosi tänään äitienpäivän möllitokosta. Ihan en olisi tuomarina noin hyviä pisteitä antanut, mutta näin tänään..

Luoksepäästävyys 10
Paikallaan makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 8,5
Seuraaminen taluttimetta 8,5
Liikkeestä maahanmeno 9,5
Luoksetulo 7
Seisominen seur. yht 10
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9

Mölleistä möllein

Tänään käyvimme Pepin ihka ensimmäisessä epävirallisessa tokokokeessa, Tiltun koirakoululla Espoossa. Osallistuimme luokkaan, jossa koiran sai palkata liikkeiden välissä. Tarkoitus oli saada Pepille kisamaiset treenit ja samalla antaa koiralle hieman esimakua, minkälaista on, kun ohjaaja jännittää.

1. Luoksepäästävyys 10 x 1
2. Paikallaan makaaminen 9p. x 3 = 27
          - Jouduin antamaan lisäkäskyn
3. Seuraaminen kytkettynä 7,5 x 2 = 15
          - Omistajalla oli vasen ja oikea hukassa, Peppi jäi tervehtimään peilikuvaansa isosta peilistä ;) Kaiken kaikkiaa olin tyytyväinen seuraamiseen, en ole koskaan seurauttanut noin pitkää pätkää. Kääntymiset menivät hyvin ja liikkeestä pysähtymiset onnistuivat.
4. Liikkeestä maahan meno 9,5 x 2 = 19
         - maahanmeno hiukan hidas
5. Luoksetulo 5 x 3 =15
         - Peppi nousi ennen aikojaan ja koska kävin palauttamassa sen paikoilleen, se epäröi luoksetulo-käskyn kuullessaan. Lisäksi olemme juuri vaihtaneet käskysanaa, joten homma muutenkin hieman hakemassa.
6. Liikkeestä seisomaan jääminen 9,5 x 2 = 19
         - Peppi varasti perusasennossa
7. Estehyppy 7,5 x 2 =15
         - Peppi meinasi lähteä kehän laidalla huutelevan Okon luo. Tuli kuitenkin takaisin ja hyppäsi esteen. Annoin Pepille käskyn seis, kun normaalisti käytän stop-sanaa, myös perusasentoon käskiessä annoin käskyn istu, sivukäskyn sijaan. Mamman moka!!
8. Kokonaisvaikutelma 8,5

                                                  Pisteet yhteensä 128,5/160

Ihan loistavasti 8kk:lta, jolla ei ole vielä liikkeet lähellekään valmiita!

Nouto mietintämyssyssä..

Kuluneella viikolla mieleeni hiipi ajatus, että olisi ehkä aiheellista viedä noudon harjoitteluakin hieman eteenpäin. Lokakuussa aloittamamme pitoharjoitukset ovat jatkuneet koko ajan, vaikkakin vähäisinä. Wc-paperirullan olemme kuitenkin saaneet vaihdettua noutokapulaan. Pitoharjoitusten lisäksi olin alkuviikkoon mennessä tehnyt vain kaksi heittoharjoitusta.

Tein noudon kokeeksi kisaliikkeenä, että näin missä mennään. Alku menikin hyvin. Peppi odottaa lupaa noutaa, hakee noutokapulan ja tuo sen. Ongelmia ilmenee, kun käsken koiran sivulle. Kuullessaan käskyn koiran suu aukeaa ja kapula tippuu, koira kyllä tulee sivulle. Hetken asiaa pohdittuani, päätin ruveta harjoittelemaan sivulle-menoa kapula suussa, vaihtamalla kapulan takaisin wc-paperirullaan. Tämä näyttikin Pepille sopivalta ratkaisulta. Koira on selvästikkin päässyt jyvälle siitä, että rulla suussakin voi ottaa käskyjä vastaan. Kapulaa en ole uskaltanut vielä kokeilla, enkä kokeilekkaan, ennen kuin rulla-harjoitus on täysin hallinnassa.

Rulla-harjoituksen lisäksi olemme noudon osalta tehneet tuontiharjoituksia. Olen jättänyt Pepin istumaan ja mennyt koirasta noin neljän metrin päähän. Noutokapulan olen pudottanut koiran ja itseni väliin, noin metrin päähän itsestäni ja pyytänyt koiran tuomaan sen. Tässä harjoituksessa olen napannut kapulan vauhdissa.

Kulunut viikko onkin ollut tokon osalta avoimen liikkeiden harjoittelua. KHN:n treeneissä tuli uutena asiana kaukokäskyt. Olemme jonkin verran Pepin kanssa aikaisemmin harjoitelleet istu-maahan-liikerataa, mutta sen pidemmälle en ole liikettä pohtinut. Ongelmia aiheuttikin heti harjoitusten alkaessa jättökäsky, tai oikeastaan käskyttömyys. Olen alo-luokan liikkeitä harjoitellessa antanut sallitut jättökäskyt, asiaa tarkemmin ajattelematta. Nyt olikin edessä ongelma, kun maahanmeno-käskyn annettua yritin siirtyä koiran eteen mitään sanomatta. Joka kerta lähtiessäni liikkeelle koira pomppasi ylös. Joudumme siis lähtemään liikkeelle paikalleen jäämisestä. Alkuun annoin Pepille kääntyessäni hieman apua vasemmalla kädellä, lisäksi vaihdoin jättävän maahanmenon käskyn normaalista ma-käskystä maahan-sanaan. Hiljalleen saimme homman toimimaan, nyt vain toistoja..

Oli mukava ottaa avon liikkeitä mukaan. Toivat sekä omistajalle, että koiralle toivottua vaihtelua alokasluokan opettelun rinnalle. Tokon lisäksi kuluneeseen viikkoomme on kuulunut koirakylpylässä käynti, sekä agilitytreenit. Edellisestä Pentu-uinnista oli kulunut aikaa, eikä meno ollut neidille enää niin mieleistä. Luiskalle laitettaessa se lähti kuitenkin reippaasti uimaan ja jaksoi uida hyvin ilman liivejäkin. Agilitytreenit oli onneksi Pepille mieleen, ihana katsoa sitä intoa ja tekemisen halua, pitää hauskaa yhdessä!!

Mitäs meidän viikkoon kuului???

Tokoa, tokoa ja tokoa, sekä yhden treenin verran agilitya.. Ei ole tämän viikon säät juurikaan koiraharrastajan mieltä lämmittäneet, eikä kyllä sormiakaan!! Mennyt viikko ollaan harjoiteltu tokoa sekä sisällä, että ulkona, koska koiraa eivät näytä juuri pakkaset haittaavan.. Sisällä ollaan treenattu naksutinjuttuja; ruutua sekä kosketusalustaa ja ulkona lelun kanssa jääviä liikkeitä, nopeita maahanmenoja, sekä seisomaan jäämisiä. Nameja ei ulkotreeneissä juurikaan tarjennut ottaa esiin, reilu 20´c pakkasta, paljaat sormet ja hieman koirankuolaa eivät ole kovin lupaava yhdistelmä. Onneksi Pepin lelupalkkaus on sen verran hyvissä kantimissa, että lelunkin kanssa saa jo hyvät treenit aikaiseksi.

Ohjaajan tämän ja varmasti hyvin monen tulevankin viikon haasteena on luopua kaikenlaisista erilaisista maneereistaan, vartalo- ja käsiavuistaan. Tarvittaisiin varmasti jonkinlainen tanssisali isoine peileineen, jotta näkisi, mitä kaikkia kummallisuuksia sitä tekeekään. Yhtenä kikkana olen käyttänyt tätä kainalosta palkkaamista, siinä ainakin vasen käsi pysyy kurissa ;) Aloitin "kainalopalkkaus"-treenit sellaisilla liikkeillä, jotka koira varmasti osaa pelkästä käskysanasta. Ihan ensimmäisiä kertoja palkkasin heti, kun koira otti kontaktin. Pepille meni homma aika nopeasti jakeluun ja on osoittautunut meille erittäin hyväksi. Omat käsiapuni vähenevät huomattavasti, kun täytyy puristaa kainalossa olevaa lelua, eikä koira tavoittele lelua hyppien, niin kuin taskusta tai kädestä.

Tämän viikon tehotreenin kohteena on ollut maahanmeno. Ulkona olen sekä "vetänyt" koiran maahan lelun kanssa, suurin käsiavuin, tarkoituksena saada maahanmenoista mahdollisemman nopeita, että harjoitellut liikettä ilman käsiapuja tiputtamalla koiralle lelun kainalosta. Seuraamiseen en ole liikettä vielä yhdistänyt, eikä ole aikomuskaan vielä ihan hetkeen. Teen sen vasta sitten lähellä ensimmäisiä kisoja. Uskon, että Peppi oppii kyllä nopeasti koko liikkeen, kun saadaan ensin nämä osat kuntoon, varsinkin se seuraaminen!! Sen verran ollaan kuitenkin menty jo liikkeen suuntaan, että olen välillä ohjannut Pepin leikin lomassa lelulla "oikealle paikalle" ennen käskyä.

Tänä aamuna käytiin pitkästä aikaa myös agilitytreeneissä. Treenien vetäjänä oli Milja Kunnas-grönholm. Perjantai-iltana mieleeni hiipi jo ajatus, että taas sitä on tullut työnnettyä kirsu paikkaan, jonne se ei kuulu. Kaikki muut treeneissä olivat kisavalmiita tai jo kisanneita. Meillä taas ei osata puoliakaan esteistä, ei mennä kontakteja eikä hypätä rimoja, meillä vaan tehdään vauvatreenejä ja pidetään hauskaa. Peppi kuitenkin selvisi valssauksista ja muista kiekuroista kunnialla, nautti kovasti hommasta. Itselläkin tuli hetkeksi ajatus "Jospa sittenkin.."! Onneksi kuitenkin sain automatkalla taottua itselleni hieman järjen hiventä. Nyt panostetaan suunniteman mukaan tokoon ja käydään agitreeneissä mahdollisuuksien mukaan yhteistyötä parantamassa. Katsotaan sitten syksyllä uudestaan, missä mennään. Vauva saa nyt rauhassa kasvaa ja kehittyä!

Toivottavasti pakkaset hieman laantuvat, päästään ihan normaaliin lenkki ja treenikuvioon. Aamulenkkeilyt ovat hieman kärsineet pakkasten myötä, lapset kun eivät ole yhtä pakkasen kestäviä kuin koira!! Olemme sitten iltaisin tehneet yhdistettyjä treeni- ja lenkkireissuja, onneksi löytyy valaistuja kenttiä. Mielummin toki näin, kuin se loska ja kura.. Mainitsin edellisessä tekstissä paksusti voivan Rauhan, nyt on sitten seitsemän pientä punaista putkahtanut maailmaan, käykäähän vilkaisemassa!!! http://www.ainstainin.net/pentuja.html

Ruutua opiskelemassa..

Tänään pakkasin lapset sekä koiran autoon ja suuntasin kohti Korsoa. Hanna-Mari (http://www.ainstainin.net/) oli ystävällisesti luvannut antaa vinkkejä, jotta pääsisimme taas hieman eteenpäin tokotreeneissä.

Pienen prinsessamme ruikuttaessa lumikasassa, yritti Hannis saada taottua päähäni seuraamista ja ruudun alkeita. Seuraamiseen, joka ei edelleenkään suju mallikkaasti, sain vinkkejä lelun kanssa palkitsemiseen. Toistoja vaan, niin kyllä se Pepin osalta lähtee kulkemaan, paikka on jo oikea! Itsellä on harjoittelun paikka monessa asiassa. Liikkeelle lähtöni ja käännökseni ovat liian nopeita, koira ei voi millään pysyä perässä. Tätä olenkin jo harjoitellut ilman koiraa (Terveiset vaan kaikille ihmetteleville naapureille!). Toinen asia mistä tulisi päästä eroon, on koiran tuijottelu. Minun on jostain syystä nähtävä, mitä se koira tekee ja missä se kulkee. Kumma homma se jätättää silloin!! ;D Toisaalta on huojentavaa kuulla, ettei vika ole koirassa, mutta toisaalta taas tiedän, että noiden vuosien varrella iskostuneiden maneereiden pois saaminen itsestä voi vaatia paljon töitä..

Ruutua harjoittelimme näyttöruutuna. Jätin koiran istumaan paikalleen ja kävin kuopsuttelemassa ruudussa. Palasin koiran luo ja lähetin sen ruutuun. Koiran juostua ruutuun heitin lelun palkaksi. Tämä sujui Pepiltä oikein mallikkaasti. Sain Hannikselta hiirimaton ruutuharjoitusten tueksi. Tarkoituksena on käyttää sitä kosketusalustana. Aloitinkin heti illalla treenit naksun kanssa, eikä tarvinnut montaa toistoa tehdä, kun Peppi jo oivalsi mikä oli homman nimi.

Kiukutteleva neiti ja autossa treenien ajan tyytyväisenä nukkunut pikkumies saivat hyvitykseksi pullaa ja mehua. Suurin osa vierailullle viemästämme pullasta hävisikin omiin suihin! Reissu oli siis kaiken kaikkiaan hyvä, minä sain treenivinkkejä ja lapset herkkuja, lisäksi saimme nauttia kauniisti harmaantuneen Sallin ja paksusti voivan Rauhan, sekä heidän omistajiensa hyvästä seurasta. Kiitos vielä!!

Päkäpäiväkirjaa: 3. paimennusreissu

Tänään startattiin koko perheen voimin hieman yli kahdeksan ja suunnattiin Somerolle Swedun paimennuskoululle aamutreeneihin. Taas päätettiin luottaa navigaattoriin ja pihassa navin näyttämä 1,5h:n matka venyikin kaksituntiseksi. Kaiken maailman pikkuteitä tuli kierreltyä, mutta päästiin perille, vaikkakin myöhässä..

Paikalla oli tällä kertaa meidän lisäksemme kaksi belkkaria, beauceron sekä KAKSI AUSTRALIANPAIMENKOIRAA. Pepin rotu siis loistavasti edustettuna. Toinen aussieista oli reilun kuukauden Peppiä vanhempi ja toinen aikuinen. Oli mukava nähdä heidän suorituksensa.

Ensimmäisellä omalla harjoituskerralla tilannetta voisi kuvailla ajoittain jopa kaoottiseksi: Ohjaaja jolla oli liian monta liikkuvaa osaa hallittavana; oma kroppa, tönivät lampaat, keppi ja haukkuva, ympyrää juokseva koira. Tarkoituksena oli kuljettaa laumaa niin, että minä ohjaajana kuljen lauman keskellä ja Peppi paimentamassa lampaiden takana. Koiran yrittäessä kiertää takaani, olisi minun tullut estää se kepillä ja ohjata koira takaisin. Koiran olisi mielellään työskenneltävä hiljaa. Totuushan oli aivan muuta, turhautunut haukkuva koira kiertää ympyrää, koska ohjaaja oli auttamattomasti myöhässä keppinsä kanssa, ohjasi ennemmin sillä vapaana olevalla kädellä kuin kepillä ja lisäksi ohjaaja oli lähes aina väärässä paikassa. Tuntui, ettei koiralla ollut hajuakaan mitä halusin, ja ihmekkös tuo, kun en ollut itsekkään aivan varma mitä olin tekemässä. Lisäksi Pepin jatkuva haukkuminen esti kouluttajan ohjeiden kuulemisen.

Toisessa harjoituksessa oli jo selkeää parannusta. Sähellystä oli toki edelleen jos jonkin moista, mutta myös onnistumisia tuli. Sain koiran ajoittain pysymään lampaiden takana ja paimentamaan HILJAA. Oli hienoa nähdä noinkin iso parannus, kun molemmat saivat hetken miettiä asioita. Tästä on hyvä jatkaa!!

Seuraamista ja perusasentoja..

"Mitä, eikö nämä olekaan valmiita paketteja syntyessään?", kysyi koulutusohjaaja tänään treeneissä. Eivät taida olla, ei ainakaan tämä..

Kyse on seuraamisesta, tai lähinnä seuraamattomuudesta. Ihan itseeni voin tässä asiassa mennä, harjoituksen puutetta!! Syksyllä päätin, että imuttamalla aloitetaan. Vaikka käsite oli teoriassa selvä, käytännön kokemusta minulla ei tekniikasta ole. Tällä tekosyyllä, etten osaa ko. tekniikkaa luistin sujuvasti koko seuraamisharjoituksista melkein jouluun asti. Silloin heräsin, että pakko se on varmastikkin hiljalleen jollain tekniikalla aloittaa.

Tämän jälkeen olen sekoittanut imutusta ja aikaisemmilla koirillani toimivaksi havaitsemia harjoituksia. Treenikertoja ei ole ollut kovinkaan montaa ja tulos on ollut aika heikkoa, oikeastaan meidän seuraaminen on suoraan sanottuna AIVAN KAMALAA!! Koira, joka yleensä pitää hyvin kontaktia, kadottaa kontaktin viimeistään toisella askeleella. Peppi jätättää ja haahuilee. Toisin sanoen, sillä ei ole hajuakaan mitä ollaan tekemässä. Lelun kanssa Peppi seuraa hieman paremmin, kuin namin, mikä on aika jännä huomata, kun on kuitenkin noinkin ahne koira kyseessä.

Itselläni on iso harjoittelun paikka liikkeelle lähdössä, käännöksissä ja pysähdyksissä. Olen niissä aivan liian hätäinen, eikä koiralla ole pienintäkään mahdollisuutta pysyä mukana. Olisi varmastikkin paikallaan harjoitella liikkumista ilman koiraa. Lisäksi olen liian ahne. Pitäisi olla tyytyväinen siihen loistavaan kahden askeleen seuraamisesta ja palkata, eikä ajatella "vielä vähän, kun nyt menee hyvin".

Treeniä siis kovasti molemmille, varsinkin ohjaajalle, niin eiköhän se siitä!! Ainakin meidän kaksi edellistä viikkoa pitämät perusasentosulkeiset ovat tuottaneet tulosta. Joka päivä olemme tehneet 3-4 muutoman minuutin treeniä, joissa käsken Peppiä sivulle eri kulmista. Lisäksi olemme harjoitelleet täyskäännöstä, sekä käännöstä vasemmalle ja oikealle. Kaksi treeniä saa hyvin tehnyä ennen ruokailua. Täysi ruokakuppi kun odottaa lattialla, on koiran motivaatio kohdallaan. Vaikka parantamisen varaa on vielä, meininki on kuitenkin aivan erilaista kuin muutoma viikko sitten. Toivottavasti harmaita hiuksia tuottava seuraaminenkin paranee treenaamisen myötä!!

Suunnitelmat, tavoitteet ja toiveet vuodelle 2011

Uusi vuosi ja uudet kujeet!! Suurimmat toiveet ja tavoitteet ovat tänä vuonna varmastikkin tokossa ja siihen panostetaankin eniten, mutta sunnitelmissa on myös paimennusta, agilitya ja pk-puolellekin olisi tarkoitus suunnistaa BH-kokeen ja jäljen merkeissä. 

Tokon osalta jatkamme Pepin kanssa kevään KHN:n kilpailuihin tähtäävien treeneissä, lisäksi ilmoitin meidät Riitta Korrin Nuorten koirien tokokurssille ja Virve Sormusen Harjoituskisa-kurssille huhti-toukokuussa. Kisoihin mennään kesäkuussa. Toiveissa olisi tämän vuoden puolella saada avo- ja alo suoritettua. Sen jälkeen voikin pistää hetkeksi Toko-repun narikkaan ja panostaa agilityyn.

Agilitya jatkamme ainakin kevään omatoimisesti Hausjärven Haukkujen vapaatreeneissä. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa löytää Pepille treeniryhmä. Koira on vielä kuitenkin niin nuori, ettei asialla ole kiirettä. Tällä hetkellä agilityn tarkoitus on vain toimia yhteisenä hauskanpitona ja suhteen parantajana.

PK-puolikin houkuttelee kovasti, saa nyt sitten nähdä mihin aika riittää. Kun maa sulaa, niin lähdemme varmasti jäljen alkeita harjoittelemaan. Luulen, että haku olisi enemmän Pepin laji, mutta tällä hetkellä rahkeet ei yksinkertaisesti riitä usean tunnin metsäreissuihin. Jälkeä voi treenata pääosin yksinkin ja harjoittelemaan voi lähteä aina kun oma aikataulu antaa myöden. Onneksi haun voi hyvin aloittaa myös aikuisen koiran kanssa. Ehkä sitten muutoman vuoden päästä! BH-kokeen suorittamista olisi tarkoitus yrittää loppukesästä tai syksyllä.

Paimennusta jatketaan kevät ja kesä kerran kuussa meiningillä. Lajin suhteen ei ole vielä sen suurempia tavoitteita. Katsotaan nyt kun päästään siihen hieman sisälle, että viekö se mukanaan!?

RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE!!

Meillä joulu alkoi lupaavasti kuusenkoristelulla. Pikkumies heitteli joulupalloja ja Peppi kaahasi niiden perässä niin, että kuusikin oli vinossa. Sen jälkeen kuusi on kyllä saanut olla suht rauhassa, lasten joululahjoja Peppi sen sijaan on jo ehtinyt muokata. Pukkille Peppi haukahti kerran ja pyrki sitten syliin, ja sehän kannatti, koska ensimmäinen lahja olikin koiruudelle itselleen. Sukulaisvierailuilla Peppi on kulkenut mukana. Helsingin reissusta otettiin kaikki irti menemällä  kyläilemään junalla ja bussilla. Hieman Pitkätossu ihmetteli kummallisia pihinöitä ja muita ääniä, mutta käyttäytyi rauhallisesti.

Lapsia ja koiria

Kolmevuotiaamme käy kaupungin avoimessa leikkitoiminnassa, jonka vanhempainilta järjestettiin tällä viikolla. Lastenkasvatuksessa ja koirankouluttamisessa on paljon samankaltaisuutta. Pienet lapset ja koirat vaativat toistoja oppiakseen, sekä motivaatiota toimiakseen. Keskustelimme uhmaikäisen ohjeistamisesta, ja siitä kuinka lapsi tarvitsee sanallisen ohjeen lisäksi myös muuta ohjausta. Alle 5-vuotias ei pysty vastaan ottamaan pelkkää sanallista ohjetta vaan vaatii myös ohjausta ja useita toistoja. Tästä puhuessamme ajatukseni karkasi koiriin ja mietin kuinka Peppiä kouluttaessani olen usein tuskaillut, kun koira ei opi käskysanoja. Kun pohdin asiaa tarkemmin, huomaan kuitenkin, että se osaa ikäisekseen paljon asioita käsimerkkien ja muiden vinkkien avulla. Ja varmasti aikanaan, riittävillä toistoilla, se oppii yhdistämään asiat ja käskyt. Välillä, sekä koiran koulutuksessa, että lastenkasvatuksessa on hyvä pysähtyä miettimään, vaatiiko kasvatettavalta liikaa. Onko itse ollut tarpeeksi selkeä ja johdonmukainen. Lapselle onneksi voi jälkeenpäin selittää väärää reaktiotaan tai keskustella, miksi tilanteessa toimittiin ko. tavalla. Lapselle myös voi ja pitääkin näyttää kaikkia tunteita. Koiralle taas asioiden selittäminen on turhaa ja suuttumuksen näyttäminen on hallittava. Ylireagointi horjuttaa aina koiran luottamusta omistajaan ja vahingoittaa heidän välistä suhdettaan. Koira kun ei ymmärrä tuntien mykkäkoulua tai muunkaanlaista jatkuvaa kiukunpurkausta. Koiralle on osoitettava toiminnan olevan ei toivottua heti sen tapahtuessa, ja sen jälkeen asia on "unohdettava". Kouluttamistilanteiden tulisi mielestäni olla vähintään 90%:sesti positiivisia. Mikäli jostain asiasta on kiellettävä, on seuraavasta onnistumisesta palkattava ruhtinaallisesti. Treenatessa on tunnettava itsensä, väsyneenä tai pinna kireällä ei tule kuin huonoja tuloksia. Tärkeää on suunnitella treenit, miten ja missä aikataulussa edetään. Mikäli treenit ei etene suunnitellusti, on hyvä palata taaksepäin, siihen pisteeseen, jossa treenit ovat vielä sujuneet. Kannattaa myös käydä treeniä mielessään läpi ja miettiä, missä kohtaa meni vikaan.

Koiran ja omistajan hyvä suhde on perusta kaikessa kouluttamisessa. Suhteessa on kyse omistajan ja koiran välisestä luottamuksesta. Itse olen pyrkinyt Pepin kanssa parantamaan suhdettamme leikkimällä sen kanssa. Lisäksi hyvän suhteen luominen oli yksi tärkeä syy siihen, miksi aloitin Pepin kanssa agilitytreenit näin pienenä. Aikaisempien koirieni kanssa huomasin, että aloittaessamme agilityn, suhteemme parantui huomattavasti ja tokokin sujui paremmin. Pepin kanssa huomasin heti ensimmäisestä kerrasta kuinka tällä hauskanpidolla oli vaikutusta muuhun yhteistyöhön.

Puremia..
Coloradon yliopiston School of Medicinen tekemän tekemän tutkimuksen mukaan kolmevuotias lapsi on kaikkein altein koiranpuremalle. Koirat yleensä tavoittelevat lasten kasvoja ja silmiä. Koiran rodulla ei ole väliä. Selvityksen mukaan todennäköisyys, että lapsi saa elinaikanaan koiran pureman on noin 50 prosenttia ja 80 prosenttia näistä kohdistuu pään ja kaulan alueelle. Jos koira puree kerran, se todennäköisesti puree myös toisenkin kerran ja toinen purema on pahempi kuin ensimmäistä pahempi. Selvityksessä eniten puremia olivat aiheuttaneet sekarotuiset koirat. Niiden aikaansaannoksia selvityksessä olleista tapauksista oli 23 prosenttia. Seuraavana labradorinnoutaja (13,7%), rottweilerit (4,9%), Saksanpaimenkoirat (4,4%) ja kultaisennoutajan (3%).



Se, että rotulistan kärjessä keikkuu isoja koiria, johtuu osin ko. rotujen yleisyydestä, mutta myös siitä, että pienet eivät usein saa niin pahaa jälkeä aikaan, että niitä jouduttaisiin lääkärissä paikkailemaan. Olen aikoinaan käynyt Per-Erik Sundgrenin luennolla ja hän kertoi Papillonin olevan aggressiivisin koirarotu! Amerikkalaisen laajan vakuutusyhtiöiden korvaustilaston mukaan eniten korvauksia taas on maksettu mäyräkoirien puremista. Ihmisten tulisi kiinnittää jalostuksessa enemmän huomiota koirien luonteisiin, kuin tuijottaa näyttelytuloksia. Onhan se hienoa, että koira pärjää näyttelyissä, mutta kasvatettaessa on myös otettava huomioon, että suurimman osan ajastaan nämäkin koirat viettävät jonkun perheen arjessa ja valittava jalostusyksilöiksi hyvän hermorakenteen omaavia koiria. Rohkenen väittää, ettei yhdessäkään rotumääritelmässä lue luonteen kohdalla: aggressiivinen, arka, hermostunut tms. ja hyvä jalostusyksilöhän vastaa rotumääritelmää kaikilta osin, eikä vain ulkonäöllisesti.



Vaikka perään kuulutankin kasvattajien vastuuta, on osa vastuusta myös omistajalla. Pennun kasvaessa on koirasta koulutettava yhteiskuntakelpoinen. Jokaisen koiranomistajan olisi nähtävä edes sen verran vaivaa koiransa eteen, että opettaa koiralle käytöstavat (esim. ulkoillessa toisten koirien ja ihmisten kaunis ohitus), lisäksi koiraa on pystyttävä käsittelemään (kynsien leikkaus yms.). Näiden asioiden opettaminen ei vaadi koirakouluun menoa, eikä muutenkaan vie sen enempää aikaa kuin koiran hoito ylipäätänsä. Näiden asioiden opettaminen ja koiralta vaatiminen helpottaa omistajan ja koiran yhteiseloa. Hyvin käyttäytyvä koira lisää omalta osaltaan koiramyönteisyyttä, eikä esim. ole vaaraksi liikenteelle.



Tähän loppuun haluan vielä todeta, että edellä mainitut ovat omia käsityksiäni ja mielipiteitäni. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö hyväksy, että ihmiset tekisivät toisin. Jokainen tekee varmasti kasvatustyötään, kouluttaa koiriaan ja kasvattaa lapsiaan parhaalla katsomallaan tavalla ja tekee parhaansa. On yhtä monta tapaa, kuin on ihmisiäkin. Myös koirat ja lapset ovat erilaisia, yhdelle sopii yksi tapa, toiselle toinen. On vaan löydettävä oma tiensä ja kuljettava määrätietoisesti sitä pitkin. Ei missään tapauksessa tarvitse muuttaa koulutus- tai kasvatusmetodejaan sen takia, että joku sanoo, että näin on tehtävä. Neuvoja on hyvä kuunnella, pohtia niiden toimivuutta ja kokeilla. Tärkeintä on kuitenkin valita ne keinot, jotka kokevat omakseen ja toimivat itsellään.

MÄÄÄÄ..

..ja mun koira oltiin lampaita ihmettelemässä. Eikä kumpikaan pelätty niitä ollenkaan!! Eilen siinä karmeassa tuiskussa köröteltiin Somerolle Swedun paimennuskoululle http://www.kolumbus.fi/klossner/Swedun%20Paimennuskoulu.htm ja sysipimeässä, vielä hirveämmässä kelissä köröteltiin takaisin, mutta siinä välissä tuli koettua onneksi jotain uuttakin.

Ajellessani mietin, että mitäköhän sanovat bortsuihmiset, kun pyrähdän sinne aussieni kanssa. Olin edellisen illan lueskellut paimennukseen liittyviä keskustelupalstoja ja tehnyt huomion, että joidenkin mielestä näyttelylinjaisista bortsuistakaan ei ole paimennukseen, saati sitten muun rotuisista. Avatessani oven yllätyin kuitenkin positiivisesti. Vastaan käveli vanha englannin lammaskoira, vuoroaan odotti mudi ja lampaita paimensi juuri beauceron. Toki joukkoon mahtui myös bortsuja ja ilokseni kaksi muuta aussietakin liittyi remmiin myöhemmin.

Kun vuoromme tuli ja hain Pepin, oli se aluksi enemmän kiinnostunut kouluttajasta ja toisista koirista, mutta kun haistelukierros oli tehty alkoivat lampaatkin kiinnostaa. Peppi kiersi lampaita seistessäni ja kävellessäni niiden keskellä, intoutui jopa haukkumaan niille. Yhtä porukasta lähtenyttä lammasta Peppi intoutui kunnolla ajamaankin.

Peppi kun on vielä niin pieni, olivat sen lampailla olot aika lyhyitä. Hyvin kyllä huomasi, milloin se ei jaksanut enää keskittyä, kun lampaan kakka alkoi maistumaan. Lampaat ovat muuten aika käteviä namiautomaatteja, kun papanoita tippuu palkaksi aina silloin tällöin ;) Tosin palkkaus ei ole aina ihan oikea-aikaista!! Toisella kerralla huomasi hyvin, että Peppi oli jo aivan poikki. Se kun ei oikein osaa relata autossakaan, ja reissua oli kokonaisuudessaan kestänyt jo kolmisen tuntia.

Sitä en osaa arvioida, menikö ensimmäinen kertamme hyvin, koska tämä oli myös itselleni ensimmäinen kerta lajin parissa, eikä paikalla ollut muita pentuja, johon olisin voinut Pepin suoritusta verrata. Peppi ainakin oli jonkin verran lampaista kiinnostunut, eikä pelännyt niitä, joten tästä on varmasti hyvä jatkaa. Kouluttajan kanssa puhuimme tokon "haittavaikutuksista" paimennuksessa. Pepistäkin jo näki hyvin, että sen kanssa oli kontaktia hiottu. Toko on kuitenkin päälajimme ja panostamme siihen eniten. Otamme sen riskin, että se on pois Pepin paimenen urasta. Jos satun lajiin hurahtamaan, niin panostetaan siihen sitten seuraavan treenikaverin kanssa. Nyt vaan opetellaan lajia Pepin kanssa ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan..

Kaikki koirat eivät osaa uida..

Nyt voin sanoa, että kaikki meidän perheen lapset ovat osallistuneet vauvauintiin. Tämän kolmannen vauvan kanssa oli sikäli erilaista, että se osasi heti uida, eikä sen kanssa harjoiteltu sukeltamista! :) Kävimme eilen Hyvinkään koirakylpylän pentu-uinnissa www.koirakylpyla.fi/. Meidän lisäksemme tunnilla oli kaksi muuta koiraa, portugalin vesikoira ja venäjäntoy.

Ensiksi koirien jalat ja vatsanalus huuhdeltiin, sitten puettiin pelastusliivit ja ei kun altaaseen! Ensiksi uitiin vain altaan päästä päähän ja pienen tauon jälkeen takaisin. Ensimmäinen kerta meni vesikoiralta ja Pepiltä niin hienosti, että seuraavan matkan ne uivatkin yhdessä. Hiljalleen uintimatkaa pidennettiin ja lopuksi uitiin altaan ympäri. Altaaseen meno tuotti Pepille kaikista eniten vaikeuksia, mutta viimeisellä kerralla se kuitenkin hyppäsi veteen. Uinnin lopuksi koirat suihkutettiin ja kuivattiin.

Venäjäntoylta ei uinti ihan niin mallikkaasti sujunut. Kaveri ei osannut luonnostaan käyttää yhtäaikaa etu- ja takapäätä, ja upposi vähän väliä veden alle. Lisäksi koira oli niin pieni, ettei sille sopinut edes pienimmät liivit. ;(  Toyn päästessä uinnista hieman jyvälle oli uimaopettajan varottava tekemästä aaltoja, kun jo pienikin aalto oli viedä koiran mennessään. Katsoessani toimintaa mieleeni tuli väkisinkin jalostuksen kääntöpuolet. Taito, joka eläimellä pitäisi olla luonnostaan, oli poissa. Lapsuuteni Lotta-marsukin osasi uida aallokossa.

Tänään olikin taas tokotreenit, jossa tutustuttiin toko-hyppyyn. Me olimme jo aikaisemmin Pepin kanssa käyneet kentällä "salaa" harjoittelemassa, joten este oli ennestään tuttu. Teimme samanlaisia harjoituksia kun olimme tehneet aikaisemmin, eli lähetin koiran hypyn takana olevalle namilautaselle antamalla hyppy-käskyn. Tosin nyt kun oli avustaja, en vienyt namia itse lautaselle. Ilmeisesti liike on ollut mieleinen ja oppi mennyt perille, kun koira teki suorituksen mallikkaasti, vaikka ei nähnyt namia lautaselle vietävän. Lisäksi kertasimme vanhoina asioina paikallaan makuuta, kontaktia ja luoksetuloa. Kontaktiharjoituksissa Peppi on alkanut aina vain enemmän vilkuilemaan käsiäni, "Milloin se nami oikein tulee ja mistä kädestä?". Katselinkin tuossa eilen illalta "raamatustani" (Mujunen: Tie tottelevaisuusvalioksi) erilaisia kontaktiharjoituksia. Ei auta muuta kun alkaa harjoittelemaan!! Lisäksi mietin kontaktin vahvistamista naksulla, nyt kun senkin kanssa olemme alkaneet hiljalleen pelailemaan.

Päivällä käväisimme Pepin kanssa lääkärissäkin toisessa rokotuksessa. Kaikki oli kunnossa, tosin molemmista yläkulmureista oli kärjet poikki, jonka olinkin jo havainnut kotona. Onneksi nämä kulmurit, kuten kaikki muutkin hampaat, ovat vielä maitohampaita. Painoa neidillä oli komeat 11,6kg!!

Loppuun vielä muutoma huonolaatuinen lainakameralla otettu otos pentu-uinnista..

Agilityn alkeita..

Lauantaiaamuna kävimme Pepin kanssa koiraurheilukeskuksella agilityn vapaatreeneissä. Aloitimme harjoittelemalla putkea. Heti alussa huomasin, että olisi ollut paikallaan ottaa joku mukaan avustamaan. Yritin alkuun kovasti lähettää Peppiä lelun avulla putkeen siinä onnistumatta. Onneksi paikallaan olo alkaa olla Pepillä sen verran hyvillä kantimilla, että jätin Pepin istumaan putken toiseen päähän ja huusin toisesta. Muutoman tällaisen treenin jälkeen Peppi meni putkeen lähettämällä.

Usean toiston jälkeen lisäsin putkeen menoon etenemisharjoituksen. Laitoin suoran putken jatkeeksi hypyn siivekkeet ja siivekkeiden taakse namilautasen. Näytin Pepille namin ja vein koiran putken suulle. Kun koira tuli putkesta ulos, annoin eteen-käskyn. Peppi suuntasi suoraan namin luokse. Se, että koira oivalsi heti, mistä on kyse, johtunee siitä, että olemme käyttäneet samaa lautaskeinoa ruutuun menoa harjoitellessa.

Seuraavaksi harjoittelimme Pepin kanssa hyppyesteen kiertoa. Laitoin namilautasen siivekkeen taakse ja ohjasin koiran kiertämään siivekkeen. Lautasen tyhjennyttyä houkuttelin koiran siivekkeiden välistä luokseni lelun avulla. Harjoittelimme kiertoa sekä vasemmalta, että oikealta. Kun koira lähti sujuvasti kiertämään estettä, poistin lautasen siivekkeen takaa ja palkkasin Pepin vasta sen tullessa takaisin luokseni. Lopuksi yhdistin putkeen menon ja kiertämisharjoituksen. Yhdistäessäni harjoitukset palautin muutamaksi ensimmäiseksi kerraksi namilautasen siivekkeen taakse.

Viimeisenä harjoituksena teimme kontaktipinta-harjoitusta. Nostin Pepin puomin alastulo-kontaktille niin, että sen takajalat olivat kontaktilla ja etujalat maassa. Toistelin Pepille käskyä "PINTA", kehuin ja palkkasin. Noin kymmenen namin jälkeen vapautin koiran. Tein kolme samanlaista harjoitusta.

Pepin treenit menivät ensikertalaiseksi hyvin ja mikä tärkeintä, meillä oli hauskaa. On hyvä, että saimme hieman vastapainoa tokolle, ettei se ala maistua puulle heti alkuunsa. Oli mukava huomata, ettei Peppi treenien aikana juurikaan kiinnitä huomiota toisiin koiriin. Ainoa todella ärsyttävä seikka Pepin kanssa treenaamisessa on sen komentaminen. Kaveri haukkuu sekä tokossa että agilityssa. Mikäli jollain on siihen hyviä vinkkejä, otan erittäin mielellään vastaan!! Peppi komentaa paljon myös kotona.. Lisäksi kaikki vinkit siitä, millaisia agilityn pentuharjoitteita voi tehdä, otetaan mielellään vastaan :)

Noutoa aloittelemassa..

Pitkään aikaan en ole varsinaisista treeneistämme mitään kirjoittanut.. Jotta tämä blogi todella toimittaisi varsinaisen treenipäiväkirjan virkaa, pitäisi minun kirjoittaa pieni juttu melkein joka ilta. Joka iltalenkillä kävelemme läheisen koulun pihaan ja harjoittelemme yhtä tai kahta liikettä, jonka jälkeen käymme vasta varsinaisen lenkin. Ettei toko alkaisi maistua puulta, muutin alkuviikosta hieman suunnitelmaa ja olemme nyt joka toinen ilta vain leikkineet. Kun leikki on parhaimmillaan, laitan lelun taskuun ja lähdemme jatkamaan lenkkiä.

Peppi osaa jo paljon asioita, sen täytyisi vaan oppia yhdistämään niihin käskysanat. Oikeastaan ainoat liikkeet, jotka koira osaa ilman minkäänlaisia apuja, on istuminen, paikallaan olo ja tänne-käsky. Kaikkiin muihin tarvitaan vielä paljon apuja, esim. maahanmenossa koiralla ei ole pientäkään hajua, mitä käsky tarkoittaa. Käden kun laittaa maahan, niin koira kyllä tipahtaa nopeasti.

Tänään olimme pentutreeneissä. Vanhoina asioina opettelimme luoksepäästävyyttä, sivulle tuloa, kontaktia ja seisomista. Uutena asiana aloitimme noudon harjoittelun. Tämä treeni aloitettiin pitämisharjoituksella. Noutajanpennuillehan tämä oli mieleinen treeni, ja ne ottivatkin damin suuhunsa, kun omistaja vain tarjosi sitä, mutta mitä tekikään meidän Peppi!? Se ei ollut alkuun ollenkaan kiinnostunut.. Siinä sitten nostatettiin hieman tunnelmaa, riehutin ja härnäsin damilla. Heti kun koiruus avasi suunsa, niin uskomattomat kehut. Onneksi Peppi rakastaa olla "MAHTAVA" ja tulosta saatiinkin yllättävän nopeasti. Lopputreenistä Peppi istui ja piti damia suussaan noin minuutin. Ja mä kun ajattelin heti ensireaktion nähdessäni, että "Kiva, tästä tulee nyt sit meidän kompastuskivi!", mut kaveri yllätti!!