Agilitya, painonhallintaa ja työkoneita..

Viikko alkoi turistireissulla Riman agilityhallille. Lähdimme seuraamaan Tarjan http://koti.mbnet.fi/oldpal ja Rokki-Rakin agilitytreenejä ja samalla Pepistä tuli taas tätä yhtä kokemusta rikkaampi! Seurailimme kentän laidalla, kun muut pitivät hauskaa radalla, samalla leikimme ja otimme hieman tottista. Ja pitihän sitä yksi hyppykin kokeilla, ihan sellainen kaikkein matalin vain!!
Tämä reissu oli myös hyvää sosiaalistumisharjoitusta. Peppi näki miehiä, naisia ja toisia koiria. Omistaja taas näki usean vanhan tutun. Lopuksi Peppi pääsi vielä juoksemaan Rokin kanssa..
Itselle tästä reissusta nousi kunnon agilitykuume. Katselin jo Pepille agilityn pentukurssia joulu-/tammikuulle, mutta en vielä löytänyt sopivaa. Sain taas Hanna-Marilta ( http://www.ainstainin.net ) vinkin ja innostuksissani tilasin meille Janita Leinosen Pennusta mestariksi -agility dvd:n ( http://www.koiranomi.com/kirjaalisuus.htm ) . Nyt ei voi sitten muuta, kuin tankata teoriaa ja odottaa kun tuo "harrastusväline" kasvaa!!

Tiistaina kävimme eläinlääkäriasemalla hakemassa matolääkkeet ja otin koiran mukaan, koska halusin nähdä, kuinka paljon se painaa. Ja painohan se, komeat 8,2 kiloa. Ajattelinkin heti ensimmäiseksi, että onkohan tuo hieman liikaa!? Aavistelin aivan oikein, koska illalla luin Duumi-veljen blogista, että se painaa vain 7,6 kg, ja kyllä ainakin minun mielestäni pitäisi uroksen painaa enemmän kuin nartun!!! Peppi ei kuitenkaan mielestäni ole lihava. Sillä tuntuu kylkiluut, vyötärö näkyy ylhäältä päin ja sivusta katsottuna vatsalinja nousee häntää kohti mentäessä. Seuraavaksi kävikin mielessä, että ehkä eläinlääkäriaseman vaaka näytti väärin, mutta kotivaaka näytti täsmälleen saman lukeman. Peppi on kyllä kasvanutkin paljon. Olin viikonlopun tiiviisti töissä ja kun sunnuntai-iltana lähdimme lenkille, päivittelin, kuinka iso siitä onkaan jo tullut!! No, niin tai näin, kasvaa Peppi sitten korkeus- tai leveyssuunnassa, on asialle jotain tehtävä!
Mietin jo ruuan vaihtoa, ettei pentu kasvaisi liian nopeasti, mutta sitten aloin miettimään sen ruokailua. Pepillä seisoo nappulat kupissa pitkin päivää, eikä se kovin monena päivänä viikossa yllä siihen ruokamäärään, joka sen pitäisi syödä. Oman ruuan sijaan Peppi täyttää vatsansa useamman kerran päivässä imuroimalla lapsilta tippuvat jämät. Eihän siinä pieni pentu paljon muuta ruokaa tarvitsekkaan, koska varsinkin meidän pikkumieheltä menee iso osa ruoista lattialle. Kyllä luulisi makaroonilla ja muulla hiilarimössöllä koiran kasvavan ja niinhän se on tehnytkin!!
Tänään sitten teimme firmassamme seuraavan yhteispäätöksen: Peppi joutuu jatkossa pois keittiöstä lasten ruokailujen ajaksi ja oma ruoka annetaan koiralle vain hetkeksi tiettyihin kellonaikoihin. Mikäli ruoka ei silloin kelpaa, otetaan ruoka pois ja sitä tarjotaan uudestaan vasta seuraavaan ruokailuaikaan! Mikäli Peppi tästä toimeenpiteestä huolimatta jatkaa hurjaa kasvuaan, harkitaan uudelleen ruokamerkin vaihtoa..

Tänään teimme taas Pepin kanssa kaupunkitreeniä. Ihmiset ja autot, jopa mopot ovat jo Pepille arkipäivää, mutta isot työkoneet tuovat vielä hieman jännitystä kaupungilla kulkemiseen. Meillä kun on melkein koko keskusta tällä hetkellä yhtä työmaata, tulee työkone-treeniä väkisinkin kaupunkitreenin ohella. Vaikka Peppi muutoman kerran säikähti ja väisti pahoja ääniä pitäviä koneita, palautui se kuitenkin heti ja lähti kovin innoissaan tutkimaan, mistä ääni tuli. Kaiken kaikkiaan Peppi käveli reippaasti ja häntä pystyssä, vaikka kaikki lätäköt piti kyllä kiertää, hieno neiti kun on!!

Illalla kävimme vielä läheisen koulun pihassa treenamassa hieman sivulle tuloa ja maahan menoa. Kovasti en voi tätä treeniä kehua. Kummassakaan liikkeessä ei montaa onnistunutta harjoitusta saatu, mutta näistä muutomasta onnistuneesta kerrasta annoinkin oikein ison palkan, kun huomasin, että nyt joku tökkii.. Epäilen vahvasti syyksi koiraa, joka haukkui läheisessä pihassa. Tämä kyseinen koira kun onnistui säikäyttämään meidät molemmat matkalla treenipaikalle. Se hiipi aidalle ja kun olimme kohdalla, se hyökkäsi kauhealla metelillä. Lähtiessä teimme kyseisen talon ohitustreenin runsaiden kehujen ja makkaroiden kanssa, se meni hyvin!!

Peppi työnjohtajana

Pienempi lapsi nukkui vain lyhyet päiväunet ja isompi ei nukkunut ollenkaan, joten iltapäiväksi oli luvassa varmuudella kiukkukohtauksia. Lisäksi Pepillä oli illalla treenit, joten senkin voimia oli säästettävä. Siispä ajattelin, että iltapäiväulkoilumme rajoittuu kotipihalle. Samalla oli hyvä jatkaa muutoma viikko sitten kesken jäänyttä haravointiprojektia.

Sisältä lähtiessä suunnitelma kuulosti vielä hyvältä: lapset leikkivät hiekkalaatikolla, Peppi voi leikkiä palloilla ja kepeillä, tai kaivaa mukana hiekkiksellä ja minä haravoin. Mutta eihän se tietenkään niin mennyt!! Peppi antoi joko ohjeita haukkuen ja hyppimällä haravan edessä, tai sitten se roikkui kiinni haravassa ja murisi. Oli todella mielekästä haravoida.

Pepin toiminta toi mieleeni ensimmäisen koirani Ronjan, joka oli myöskin kovin innokas haravoinnissa ja muissakin pihahommissa. Hauskin muistoni Ronjan puutarhatöistä liittyy siihen, kun äitini aikoinaan istutti kukkasipuleita. Koska Ronja oli kovin avulias, laittoi äitini koiran kuistille odottamaan, kunnes homma oli tehty. Sieltä Ronja sitten katseli ikkunasta, kun äitini kaivoi kukkasipulit maahan. Kun homma oli tehty, äitini päästi Ronjan ulos ja lähti keittämään itselleen kahvia. Äidin palattua takaisin pihalle, oli kaikki kukkasipulit kaivettu ylös. Olihan se Ronjan tutkittava, mitä kivoja ylläreitä sinne maahan hänelle piilotettiin. :)

Tästä ulkoilusta tuli kaikkea muuta kuin helppo ja rentouttava, mutta olisihan Pepin käytös ollut ennustettavissa, kun miettii millä tarmolla se parhaimmillaan paimentaa imuria. Kaikesta huolimatta saimme taas haravointiprojektia hieman eteenpäin ja koirakin jaksoi kovasta työnteosta huolimatta keskittyä vielä treeneissäkin.

2. PENTUTREENIT: Saanen olla erimieltä

Tänään oli se viikon odotetuin päivä, treenipäivä! Koko viikko oli harjoiteltu läksynä ollutta kontaktia niin arkipäivän tilanteissa (esim. ruokailussa) kuin irrallisina harjoituksinakin. Lisäksi olemme pitkin viikkoa harjoitellut istumista ja maahanmenoa. Kontakti sujuu mallikkaasti ja istuminenkin menee pelkällä käskyllä. Maahanmeno kaipaa vielä lisätreeniä.

Kun saavuimme treenipaikalle, oli koiralla jo heti alussa ihan eri meininki kuin viime kerralla. Toiset koirat kiinnostivat, mutta Peppi kuitenkin tuli kutsuttaessa ( ja monesti kutsumattakin) hakemaan kontaktia. Treenit aloitettiinkin kontaktiharjoituksella, joka sujui mallikkaasti. Kouluttajan antaessa ohjeita seuraavaan harjoitukseen, Peppi näytti uusia vinkeitä. Se tuijotti minua ja haukkui komentaen. Olen siis kävelevä namiautomaatti 10 viikkoiselle pennulle!!! ;) Mutta parempi näin. Mielestäni on helpompi tarpeen tullen karsia omaa tahtoa, kuin saada epävarmalle/pehmeälle koiralle itseluottamusta.

Uusia harjoituksia oli kaksi: perusasento ja seuraaminen. Ensin harjoiteltiin perusasentoa. Pepin kanssa tätä ei oltu aikaisemmin harjoiteltu. Saatiin kuitenkin tehtyä useampi onnistunut harjoitus ja koira pääsi hommasta hieman jyvälle. Hyvä alku siis!! Itselle tuotti hieman hankaluuksia käsiliike, kun olen aikaisemmat koirat opettanut kiertämään takakautta ja Pepin aion opettaa nyt menemään suoraan sivulle. Kummasti sitä meinaa tehdä samalla kaavalla kuin on tehnyt viimeiset 15 vuotta.

Seuraavaksi harjoiteltiin seuraamista ja tässä kohtaa päästäänkin otsikkoon. Ohjeistus oli seuraava: Ota koira sivulle perusasentoon kontaktiin, ota muutama askel (koira kontaktissa) ja pysähdy, palkkaa perusasennosta. SIIS ANTEEKSI MITÄ!!! Tiedän, että tekniikka se on tämäkin. Itse olen ensimmäisellä koiralla käyttänyt tätä, siis silloin 15 vuotta sitten ja toimihan se, mutta onhan sitä muitakin (mielestäni parempia) tapoja. Ja jos opettaa tällä tekniikalla, olisi suotavaa varmastikkin ensin opettaa ensin kunnolla perusasento, eikä opetella näitä molempia uusina asioita peräkkäin. Tämä treeni meni sekä minulta, että Pepiltä täysin ohi. Johtuen varmastikkin suurelta osin asennevammastani. Kokeilimme kouluttajan mieliksi kerran ja sen jälkeen harjoittelimme perusasentoa.

Hoffin kanssa olen aikanaan lähtenyt tekemään seuraamisharjoituksia liikkeestä. Ihan siis lähtenyt kävelemään reippaasti koira vasemmalla puolella. Kontaktiharjoituksen ansiosta koira hakeutuu melkein luonnostaan kulkemaan oikealle paikalle ( tarvittaessa voi ohjata namilla tai lelulla). Koiran hakeutuessa oikealle paikalle annetaan käsky, otetaan muutoma askel -> kehu ja palkka. Palkka annetaan asiasta, jota harjoitellaan, seuraamisesta. Tämän iltaisessa treeneissä koirat saivat siis palkan vain perusasennosta, eivät seuraamisesta ollenkaan.

Pepin kanssa ajattelin kokeilla imuttamista eli "makkarakädellä ohjaamista". Harjoitusten edetessä makkarakäsi nousee hiljalleen ylemmäs. Luulen, että meillä Pepin kanssa palkka vaihtuu jossakin vaiheessa patukaksi, kun päästään harjoituksissa sen verran pitkälle. Imuttaminen on hyväsi havaittu keino oikean asennon ja paikan oppimiseen seuraamisliikkeessä.

Meitä on moneksi, kouluttajia ja koirakoita. Mikään tekniikka ei ole kaikille sopiva, on siis vain löydettävä omansa monen vaihtoehdon joukosta. Näissäkin treeneissä meillä on useampi kouluttaja, mikä on hyvä asia. Välillä tulee fiilis "Noin mä en ainakaan tee", mutta onneksi ainakin yhtä usein sitä ajattelee "hei, tuohan on kokeilemisen arvoista!". Ja kerrattakoon vielä, vaikka kritisoinkin harjoitusta, en väitä, että tekniikka olisi väärä, en vain halua itse edetä niin. Ja kaikkein suurin kritiikkini kohdistuukin siihen, että nämä kaksi uutta asiaa otettiin peräkkäisinä harjoituksina. Ensin on mielestäni osattava perusasento, ennen kuin voi opettaa seuraamista tällä tekniikalla. Kuulen mielelläni asiasta mielipiteitä ja otan kritiikkiä vastaan!! :)

Harjoitukset loppuivat vauhtiluoksetuloon, se oli vauhdikas ja iloinen lopetus treenille!! En tiedä mitä namia ko. kouluttajalla oli taskussaan, koska suurin osa koirista, Peppi mukaan luettuna, eivät olleet ollenkaan huolissaan poispäin juoksevasta ohjaajasta, koska kouluttajan tasku veti kovasti puoleensa. Kutsuessa Peppi kuitenkin lähti vauhdilla kohti.

Sain Hanna-Marilta lukuvinkin, Salme Mujunen: Tie tottelevaisuusvalioksi. Saapi nähdä tuleeko siitä seuraava raamattuni!?  http://personal.inet.fi/yritys/koirataito/tietottelevaisuusvalioksi.htm

Laukauksia, ukkosta ja rakettien räiskyntää..

Kävin hakemassa tänään ystävältäni lainaan sounds scary cd:n. Se on käyttäytymishäiriöiden hoitoon erikoistuneiden eläinlääkäreiden Heathin ja Bowenin kehittämä terapiaohjelma äänipelon hoitoon. Kahdelle cd-levylle on tallennettu ukkosen, ilotulitteiden ja laukausten ääniä. Mukana tulee myös ohjeet äänipelon hoitoon siedättämisen ja vastaehdollistamisen kautta.
Peppi ei ole osoittanut, että sillä olisi äänien kanssa ongelmia. Meillä kuunnellaankin cd:tä "päiväunimusiikkina", koska toiveissa olisi, ettei kyseisen asian kanssa ongelmia tulisikaan. Tarkoituksena on siis ennaltaehkäistä, koska kyseisellä rodulla on taipumusta ääniarkuuteen ja jos vaikka pk-puolelle joskus mielii, niin tulee paukut olla hanskassa.
Tällä hetkellä, kun katselen ympärilleni, voin ilmeisesti tehdä johtopäätöksen, ettei meillä ole paukkuarkuutta laumassa. Sen verran sikeässä unessa ovat kaikki lapset, sekä karvattomat että karvainen.
http://www.soundsscary.com/

Kaupunkitreeniä

Tiistai oli taas päivä jolloin piti hoitaa ziljoona asiaa ja koirakin kaipasi toimintaa. Siispä namit taskuun ja kaupungille asioita hoitamaan. Ajoin tarkoituksella parkkihallin kaukaisimpaan nurkkaan, jotta saisimme kulkea parkkihallin läpi. Parkkihallin toisessa päässä menimme hissiin ja sieltä torille. Ihmettelimme isoa rakennustyömaata, kuljimme pääkadun vartta ja kävimme eläinkaupassa ostoksilla. Siellä Peppi innostui, mikä määrä herkkuja ja leluja, oikea taivas!! Ostosten kanssa kuljimme hieman eri reittiä takaisin autolle. Sen jälkeen peppi mutusteli herkkuja autossa, kun kävin nopeasti hoitamassa omat asiat. Lopuksi kävimme hakemassa pikkuneidin kerhosta. Peppi sai myöskin tulla kerhon pihalle ihmettelemään lapsia ja niiden vanhempia.

Vaikka Peppiä välillä hieman jännitti, kulki se kuitenkin pääasiassa häntä pystyssä. Uudet asiat esim. kaivurit aiheuttivat hämmennystä, mutta koira ei missään vaiheessa mennyt paniikkiin. Tarkoituksena on tehdä vastaavanlaisia harjoituksia viikoittain, kunnes kulkeminen kaupungilla on sujuvaa.

Cairnien luonnetesti 12.09.2010

Sunnuntaina Pepin aamu alkoi aikaisin, hieman yli kuusi. Se kirjaimellisesti vedettiin esiin sängynalta, ja ei kun panta kaulaan ja lenkille sateiseen metsään. Koira oli lenkillä rauhallinen, mutta sisään tullessa alkoi tuttuakin tutumpi meno..
Se kouhotus jäi muun perheen huoleksi, kun tämä mamma vaihtoi kuivat vaatteet, heitti repun selkään ja hyppäsi pihalla odottavan ystävänsä auton kyytiin. Suuntana oli Oulunkylä ja Cairnterriereiden luonnetesti, jonne olin jo kesällä lupautunut avustamaan.
Ensin kuitenkin suunta kohti nuppulinnaa. Haimme vielä kyytiin toisen luonnetestituomareista. Navikaattori vei meidät aluksi väärään osoitteeseen. Kun löysimme oiken tien, oli meillä väärä talonumero. Näistä kommelluksista kuitenkin selvittiin, tuomari löytyi ja olimme testipaikalla 8.30.
Ennen testin alkua tuomarit kävivät radan läpi ja selittivät tehtävät ratahenkilöille. Tehtäväkseni sain "haalarin pölläyttämisen" ja ampumisen. Asetta testatessani huomasimme, että ase oli rikki ja jouduimme ottamaan käyttöön vara-aseen.
Luonnetesti päästiin aloittamaan klo 09.10. Luonnetestituomareina toimivat Sami Heikkilä ja Maarit Salla.
Ihan ilman mutkia ei testikään osaltani sujunut, juuri ennen ruokailua ase alkoi kiukuttelemaan. Onneksi öljyäminen auttoi asiaa ja loppupäivän ampumiset sujuivat hyvin.
Oma cairn-kokemukseni rajoittuu muutoman ystävän koiriin. Olikin mukava nähdä, kuinka hyvin koirat selviytyivät testistä. Cairnien ihmisystävällisyys ja nopea palautuminen ihmishyökkäyksistä oli erittäin positiivinen kokemus. Sattuneesta syystä minulla kun on pikkuterriereistä hieman toisenlainen käsitys!! :) Oli myös hienoa nähdä, että cairn-ihmiset ovat innostuneet käyttämään koiriaan luonnetesteissä. Tämäkin kaksipäiväinen luonnetesti oli saatu täyteen omaa rotua ja enemmänkin tulijoita olisi ollut. Toivottavasti testeissä saatua tietoa käytetään hyväksi myös jalostuksessa! Sunnuntain testituloksista sen verran, että kymmenestä koirasta yhden testi keskeytettiin ja yhden testitulos oli hylätty, pisteet olivat keskimäärin hyviä.
Testin loputtua siivottiin paikat ja lähdettiin ajelemaan kotiinpäin. Matkalla vietiin vielä tuomari lentokentälle.
Kaikenkaikkiaan päivä oli mielenkiintoinen, näkemällä sitä oppii!!  

Pienen paimenen ensimmäiset treenit

Peppi oli huikeat yhdeksän viikkoa, kun se reippaana asteli itseään puolta isompien noutajan pentujen kanssa Hyvinkään koiraurheilukeskukseen pentukoulutukseen. Neiti ihmetteli hetken koirien ja ihmisten paljoutta ja oudosti kaikuvia ääniä, mutta kaikki tämä unohtui hetkessä, kun mamma avasi taskun ja uskomattoman hyvät makkaran tuoksut tulvivat nenään. Ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin kontaktia ja ihmisten kohtaamista. Treenit sujuivat erittäin mallikkaasti. Olisi voinut luulla, että Pepin kanssa olisi enemmänkin harjoiteltu ja vastaavanlaisissa paikoissa kuljetettu. Pienen pennun keskittymiskyky oli uskomaton, hommia tehdessä ei haitannut äänet eikä toiset pennut. Ohjaajat lupasivat pentujen olevan väsyneitä ja nukkuvan lopun illan, vaan eipä Peppi päästänytkään meitä niin helpolla. Vasta 1,5 tuntia treenien jälkeen se pysähtyi miettimään oppimaansa :)