RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE!!

Meillä joulu alkoi lupaavasti kuusenkoristelulla. Pikkumies heitteli joulupalloja ja Peppi kaahasi niiden perässä niin, että kuusikin oli vinossa. Sen jälkeen kuusi on kyllä saanut olla suht rauhassa, lasten joululahjoja Peppi sen sijaan on jo ehtinyt muokata. Pukkille Peppi haukahti kerran ja pyrki sitten syliin, ja sehän kannatti, koska ensimmäinen lahja olikin koiruudelle itselleen. Sukulaisvierailuilla Peppi on kulkenut mukana. Helsingin reissusta otettiin kaikki irti menemällä  kyläilemään junalla ja bussilla. Hieman Pitkätossu ihmetteli kummallisia pihinöitä ja muita ääniä, mutta käyttäytyi rauhallisesti.

Lapsia ja koiria

Kolmevuotiaamme käy kaupungin avoimessa leikkitoiminnassa, jonka vanhempainilta järjestettiin tällä viikolla. Lastenkasvatuksessa ja koirankouluttamisessa on paljon samankaltaisuutta. Pienet lapset ja koirat vaativat toistoja oppiakseen, sekä motivaatiota toimiakseen. Keskustelimme uhmaikäisen ohjeistamisesta, ja siitä kuinka lapsi tarvitsee sanallisen ohjeen lisäksi myös muuta ohjausta. Alle 5-vuotias ei pysty vastaan ottamaan pelkkää sanallista ohjetta vaan vaatii myös ohjausta ja useita toistoja. Tästä puhuessamme ajatukseni karkasi koiriin ja mietin kuinka Peppiä kouluttaessani olen usein tuskaillut, kun koira ei opi käskysanoja. Kun pohdin asiaa tarkemmin, huomaan kuitenkin, että se osaa ikäisekseen paljon asioita käsimerkkien ja muiden vinkkien avulla. Ja varmasti aikanaan, riittävillä toistoilla, se oppii yhdistämään asiat ja käskyt. Välillä, sekä koiran koulutuksessa, että lastenkasvatuksessa on hyvä pysähtyä miettimään, vaatiiko kasvatettavalta liikaa. Onko itse ollut tarpeeksi selkeä ja johdonmukainen. Lapselle onneksi voi jälkeenpäin selittää väärää reaktiotaan tai keskustella, miksi tilanteessa toimittiin ko. tavalla. Lapselle myös voi ja pitääkin näyttää kaikkia tunteita. Koiralle taas asioiden selittäminen on turhaa ja suuttumuksen näyttäminen on hallittava. Ylireagointi horjuttaa aina koiran luottamusta omistajaan ja vahingoittaa heidän välistä suhdettaan. Koira kun ei ymmärrä tuntien mykkäkoulua tai muunkaanlaista jatkuvaa kiukunpurkausta. Koiralle on osoitettava toiminnan olevan ei toivottua heti sen tapahtuessa, ja sen jälkeen asia on "unohdettava". Kouluttamistilanteiden tulisi mielestäni olla vähintään 90%:sesti positiivisia. Mikäli jostain asiasta on kiellettävä, on seuraavasta onnistumisesta palkattava ruhtinaallisesti. Treenatessa on tunnettava itsensä, väsyneenä tai pinna kireällä ei tule kuin huonoja tuloksia. Tärkeää on suunnitella treenit, miten ja missä aikataulussa edetään. Mikäli treenit ei etene suunnitellusti, on hyvä palata taaksepäin, siihen pisteeseen, jossa treenit ovat vielä sujuneet. Kannattaa myös käydä treeniä mielessään läpi ja miettiä, missä kohtaa meni vikaan.

Koiran ja omistajan hyvä suhde on perusta kaikessa kouluttamisessa. Suhteessa on kyse omistajan ja koiran välisestä luottamuksesta. Itse olen pyrkinyt Pepin kanssa parantamaan suhdettamme leikkimällä sen kanssa. Lisäksi hyvän suhteen luominen oli yksi tärkeä syy siihen, miksi aloitin Pepin kanssa agilitytreenit näin pienenä. Aikaisempien koirieni kanssa huomasin, että aloittaessamme agilityn, suhteemme parantui huomattavasti ja tokokin sujui paremmin. Pepin kanssa huomasin heti ensimmäisestä kerrasta kuinka tällä hauskanpidolla oli vaikutusta muuhun yhteistyöhön.

Puremia..
Coloradon yliopiston School of Medicinen tekemän tekemän tutkimuksen mukaan kolmevuotias lapsi on kaikkein altein koiranpuremalle. Koirat yleensä tavoittelevat lasten kasvoja ja silmiä. Koiran rodulla ei ole väliä. Selvityksen mukaan todennäköisyys, että lapsi saa elinaikanaan koiran pureman on noin 50 prosenttia ja 80 prosenttia näistä kohdistuu pään ja kaulan alueelle. Jos koira puree kerran, se todennäköisesti puree myös toisenkin kerran ja toinen purema on pahempi kuin ensimmäistä pahempi. Selvityksessä eniten puremia olivat aiheuttaneet sekarotuiset koirat. Niiden aikaansaannoksia selvityksessä olleista tapauksista oli 23 prosenttia. Seuraavana labradorinnoutaja (13,7%), rottweilerit (4,9%), Saksanpaimenkoirat (4,4%) ja kultaisennoutajan (3%).



Se, että rotulistan kärjessä keikkuu isoja koiria, johtuu osin ko. rotujen yleisyydestä, mutta myös siitä, että pienet eivät usein saa niin pahaa jälkeä aikaan, että niitä jouduttaisiin lääkärissä paikkailemaan. Olen aikoinaan käynyt Per-Erik Sundgrenin luennolla ja hän kertoi Papillonin olevan aggressiivisin koirarotu! Amerikkalaisen laajan vakuutusyhtiöiden korvaustilaston mukaan eniten korvauksia taas on maksettu mäyräkoirien puremista. Ihmisten tulisi kiinnittää jalostuksessa enemmän huomiota koirien luonteisiin, kuin tuijottaa näyttelytuloksia. Onhan se hienoa, että koira pärjää näyttelyissä, mutta kasvatettaessa on myös otettava huomioon, että suurimman osan ajastaan nämäkin koirat viettävät jonkun perheen arjessa ja valittava jalostusyksilöiksi hyvän hermorakenteen omaavia koiria. Rohkenen väittää, ettei yhdessäkään rotumääritelmässä lue luonteen kohdalla: aggressiivinen, arka, hermostunut tms. ja hyvä jalostusyksilöhän vastaa rotumääritelmää kaikilta osin, eikä vain ulkonäöllisesti.



Vaikka perään kuulutankin kasvattajien vastuuta, on osa vastuusta myös omistajalla. Pennun kasvaessa on koirasta koulutettava yhteiskuntakelpoinen. Jokaisen koiranomistajan olisi nähtävä edes sen verran vaivaa koiransa eteen, että opettaa koiralle käytöstavat (esim. ulkoillessa toisten koirien ja ihmisten kaunis ohitus), lisäksi koiraa on pystyttävä käsittelemään (kynsien leikkaus yms.). Näiden asioiden opettaminen ei vaadi koirakouluun menoa, eikä muutenkaan vie sen enempää aikaa kuin koiran hoito ylipäätänsä. Näiden asioiden opettaminen ja koiralta vaatiminen helpottaa omistajan ja koiran yhteiseloa. Hyvin käyttäytyvä koira lisää omalta osaltaan koiramyönteisyyttä, eikä esim. ole vaaraksi liikenteelle.



Tähän loppuun haluan vielä todeta, että edellä mainitut ovat omia käsityksiäni ja mielipiteitäni. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö hyväksy, että ihmiset tekisivät toisin. Jokainen tekee varmasti kasvatustyötään, kouluttaa koiriaan ja kasvattaa lapsiaan parhaalla katsomallaan tavalla ja tekee parhaansa. On yhtä monta tapaa, kuin on ihmisiäkin. Myös koirat ja lapset ovat erilaisia, yhdelle sopii yksi tapa, toiselle toinen. On vaan löydettävä oma tiensä ja kuljettava määrätietoisesti sitä pitkin. Ei missään tapauksessa tarvitse muuttaa koulutus- tai kasvatusmetodejaan sen takia, että joku sanoo, että näin on tehtävä. Neuvoja on hyvä kuunnella, pohtia niiden toimivuutta ja kokeilla. Tärkeintä on kuitenkin valita ne keinot, jotka kokevat omakseen ja toimivat itsellään.

MÄÄÄÄ..

..ja mun koira oltiin lampaita ihmettelemässä. Eikä kumpikaan pelätty niitä ollenkaan!! Eilen siinä karmeassa tuiskussa köröteltiin Somerolle Swedun paimennuskoululle http://www.kolumbus.fi/klossner/Swedun%20Paimennuskoulu.htm ja sysipimeässä, vielä hirveämmässä kelissä köröteltiin takaisin, mutta siinä välissä tuli koettua onneksi jotain uuttakin.

Ajellessani mietin, että mitäköhän sanovat bortsuihmiset, kun pyrähdän sinne aussieni kanssa. Olin edellisen illan lueskellut paimennukseen liittyviä keskustelupalstoja ja tehnyt huomion, että joidenkin mielestä näyttelylinjaisista bortsuistakaan ei ole paimennukseen, saati sitten muun rotuisista. Avatessani oven yllätyin kuitenkin positiivisesti. Vastaan käveli vanha englannin lammaskoira, vuoroaan odotti mudi ja lampaita paimensi juuri beauceron. Toki joukkoon mahtui myös bortsuja ja ilokseni kaksi muuta aussietakin liittyi remmiin myöhemmin.

Kun vuoromme tuli ja hain Pepin, oli se aluksi enemmän kiinnostunut kouluttajasta ja toisista koirista, mutta kun haistelukierros oli tehty alkoivat lampaatkin kiinnostaa. Peppi kiersi lampaita seistessäni ja kävellessäni niiden keskellä, intoutui jopa haukkumaan niille. Yhtä porukasta lähtenyttä lammasta Peppi intoutui kunnolla ajamaankin.

Peppi kun on vielä niin pieni, olivat sen lampailla olot aika lyhyitä. Hyvin kyllä huomasi, milloin se ei jaksanut enää keskittyä, kun lampaan kakka alkoi maistumaan. Lampaat ovat muuten aika käteviä namiautomaatteja, kun papanoita tippuu palkaksi aina silloin tällöin ;) Tosin palkkaus ei ole aina ihan oikea-aikaista!! Toisella kerralla huomasi hyvin, että Peppi oli jo aivan poikki. Se kun ei oikein osaa relata autossakaan, ja reissua oli kokonaisuudessaan kestänyt jo kolmisen tuntia.

Sitä en osaa arvioida, menikö ensimmäinen kertamme hyvin, koska tämä oli myös itselleni ensimmäinen kerta lajin parissa, eikä paikalla ollut muita pentuja, johon olisin voinut Pepin suoritusta verrata. Peppi ainakin oli jonkin verran lampaista kiinnostunut, eikä pelännyt niitä, joten tästä on varmasti hyvä jatkaa. Kouluttajan kanssa puhuimme tokon "haittavaikutuksista" paimennuksessa. Pepistäkin jo näki hyvin, että sen kanssa oli kontaktia hiottu. Toko on kuitenkin päälajimme ja panostamme siihen eniten. Otamme sen riskin, että se on pois Pepin paimenen urasta. Jos satun lajiin hurahtamaan, niin panostetaan siihen sitten seuraavan treenikaverin kanssa. Nyt vaan opetellaan lajia Pepin kanssa ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan..

Kaikki koirat eivät osaa uida..

Nyt voin sanoa, että kaikki meidän perheen lapset ovat osallistuneet vauvauintiin. Tämän kolmannen vauvan kanssa oli sikäli erilaista, että se osasi heti uida, eikä sen kanssa harjoiteltu sukeltamista! :) Kävimme eilen Hyvinkään koirakylpylän pentu-uinnissa www.koirakylpyla.fi/. Meidän lisäksemme tunnilla oli kaksi muuta koiraa, portugalin vesikoira ja venäjäntoy.

Ensiksi koirien jalat ja vatsanalus huuhdeltiin, sitten puettiin pelastusliivit ja ei kun altaaseen! Ensiksi uitiin vain altaan päästä päähän ja pienen tauon jälkeen takaisin. Ensimmäinen kerta meni vesikoiralta ja Pepiltä niin hienosti, että seuraavan matkan ne uivatkin yhdessä. Hiljalleen uintimatkaa pidennettiin ja lopuksi uitiin altaan ympäri. Altaaseen meno tuotti Pepille kaikista eniten vaikeuksia, mutta viimeisellä kerralla se kuitenkin hyppäsi veteen. Uinnin lopuksi koirat suihkutettiin ja kuivattiin.

Venäjäntoylta ei uinti ihan niin mallikkaasti sujunut. Kaveri ei osannut luonnostaan käyttää yhtäaikaa etu- ja takapäätä, ja upposi vähän väliä veden alle. Lisäksi koira oli niin pieni, ettei sille sopinut edes pienimmät liivit. ;(  Toyn päästessä uinnista hieman jyvälle oli uimaopettajan varottava tekemästä aaltoja, kun jo pienikin aalto oli viedä koiran mennessään. Katsoessani toimintaa mieleeni tuli väkisinkin jalostuksen kääntöpuolet. Taito, joka eläimellä pitäisi olla luonnostaan, oli poissa. Lapsuuteni Lotta-marsukin osasi uida aallokossa.

Tänään olikin taas tokotreenit, jossa tutustuttiin toko-hyppyyn. Me olimme jo aikaisemmin Pepin kanssa käyneet kentällä "salaa" harjoittelemassa, joten este oli ennestään tuttu. Teimme samanlaisia harjoituksia kun olimme tehneet aikaisemmin, eli lähetin koiran hypyn takana olevalle namilautaselle antamalla hyppy-käskyn. Tosin nyt kun oli avustaja, en vienyt namia itse lautaselle. Ilmeisesti liike on ollut mieleinen ja oppi mennyt perille, kun koira teki suorituksen mallikkaasti, vaikka ei nähnyt namia lautaselle vietävän. Lisäksi kertasimme vanhoina asioina paikallaan makuuta, kontaktia ja luoksetuloa. Kontaktiharjoituksissa Peppi on alkanut aina vain enemmän vilkuilemaan käsiäni, "Milloin se nami oikein tulee ja mistä kädestä?". Katselinkin tuossa eilen illalta "raamatustani" (Mujunen: Tie tottelevaisuusvalioksi) erilaisia kontaktiharjoituksia. Ei auta muuta kun alkaa harjoittelemaan!! Lisäksi mietin kontaktin vahvistamista naksulla, nyt kun senkin kanssa olemme alkaneet hiljalleen pelailemaan.

Päivällä käväisimme Pepin kanssa lääkärissäkin toisessa rokotuksessa. Kaikki oli kunnossa, tosin molemmista yläkulmureista oli kärjet poikki, jonka olinkin jo havainnut kotona. Onneksi nämä kulmurit, kuten kaikki muutkin hampaat, ovat vielä maitohampaita. Painoa neidillä oli komeat 11,6kg!!

Loppuun vielä muutoma huonolaatuinen lainakameralla otettu otos pentu-uinnista..

Agilityn alkeita..

Lauantaiaamuna kävimme Pepin kanssa koiraurheilukeskuksella agilityn vapaatreeneissä. Aloitimme harjoittelemalla putkea. Heti alussa huomasin, että olisi ollut paikallaan ottaa joku mukaan avustamaan. Yritin alkuun kovasti lähettää Peppiä lelun avulla putkeen siinä onnistumatta. Onneksi paikallaan olo alkaa olla Pepillä sen verran hyvillä kantimilla, että jätin Pepin istumaan putken toiseen päähän ja huusin toisesta. Muutoman tällaisen treenin jälkeen Peppi meni putkeen lähettämällä.

Usean toiston jälkeen lisäsin putkeen menoon etenemisharjoituksen. Laitoin suoran putken jatkeeksi hypyn siivekkeet ja siivekkeiden taakse namilautasen. Näytin Pepille namin ja vein koiran putken suulle. Kun koira tuli putkesta ulos, annoin eteen-käskyn. Peppi suuntasi suoraan namin luokse. Se, että koira oivalsi heti, mistä on kyse, johtunee siitä, että olemme käyttäneet samaa lautaskeinoa ruutuun menoa harjoitellessa.

Seuraavaksi harjoittelimme Pepin kanssa hyppyesteen kiertoa. Laitoin namilautasen siivekkeen taakse ja ohjasin koiran kiertämään siivekkeen. Lautasen tyhjennyttyä houkuttelin koiran siivekkeiden välistä luokseni lelun avulla. Harjoittelimme kiertoa sekä vasemmalta, että oikealta. Kun koira lähti sujuvasti kiertämään estettä, poistin lautasen siivekkeen takaa ja palkkasin Pepin vasta sen tullessa takaisin luokseni. Lopuksi yhdistin putkeen menon ja kiertämisharjoituksen. Yhdistäessäni harjoitukset palautin muutamaksi ensimmäiseksi kerraksi namilautasen siivekkeen taakse.

Viimeisenä harjoituksena teimme kontaktipinta-harjoitusta. Nostin Pepin puomin alastulo-kontaktille niin, että sen takajalat olivat kontaktilla ja etujalat maassa. Toistelin Pepille käskyä "PINTA", kehuin ja palkkasin. Noin kymmenen namin jälkeen vapautin koiran. Tein kolme samanlaista harjoitusta.

Pepin treenit menivät ensikertalaiseksi hyvin ja mikä tärkeintä, meillä oli hauskaa. On hyvä, että saimme hieman vastapainoa tokolle, ettei se ala maistua puulle heti alkuunsa. Oli mukava huomata, ettei Peppi treenien aikana juurikaan kiinnitä huomiota toisiin koiriin. Ainoa todella ärsyttävä seikka Pepin kanssa treenaamisessa on sen komentaminen. Kaveri haukkuu sekä tokossa että agilityssa. Mikäli jollain on siihen hyviä vinkkejä, otan erittäin mielellään vastaan!! Peppi komentaa paljon myös kotona.. Lisäksi kaikki vinkit siitä, millaisia agilityn pentuharjoitteita voi tehdä, otetaan mielellään vastaan :)

Noutoa aloittelemassa..

Pitkään aikaan en ole varsinaisista treeneistämme mitään kirjoittanut.. Jotta tämä blogi todella toimittaisi varsinaisen treenipäiväkirjan virkaa, pitäisi minun kirjoittaa pieni juttu melkein joka ilta. Joka iltalenkillä kävelemme läheisen koulun pihaan ja harjoittelemme yhtä tai kahta liikettä, jonka jälkeen käymme vasta varsinaisen lenkin. Ettei toko alkaisi maistua puulta, muutin alkuviikosta hieman suunnitelmaa ja olemme nyt joka toinen ilta vain leikkineet. Kun leikki on parhaimmillaan, laitan lelun taskuun ja lähdemme jatkamaan lenkkiä.

Peppi osaa jo paljon asioita, sen täytyisi vaan oppia yhdistämään niihin käskysanat. Oikeastaan ainoat liikkeet, jotka koira osaa ilman minkäänlaisia apuja, on istuminen, paikallaan olo ja tänne-käsky. Kaikkiin muihin tarvitaan vielä paljon apuja, esim. maahanmenossa koiralla ei ole pientäkään hajua, mitä käsky tarkoittaa. Käden kun laittaa maahan, niin koira kyllä tipahtaa nopeasti.

Tänään olimme pentutreeneissä. Vanhoina asioina opettelimme luoksepäästävyyttä, sivulle tuloa, kontaktia ja seisomista. Uutena asiana aloitimme noudon harjoittelun. Tämä treeni aloitettiin pitämisharjoituksella. Noutajanpennuillehan tämä oli mieleinen treeni, ja ne ottivatkin damin suuhunsa, kun omistaja vain tarjosi sitä, mutta mitä tekikään meidän Peppi!? Se ei ollut alkuun ollenkaan kiinnostunut.. Siinä sitten nostatettiin hieman tunnelmaa, riehutin ja härnäsin damilla. Heti kun koiruus avasi suunsa, niin uskomattomat kehut. Onneksi Peppi rakastaa olla "MAHTAVA" ja tulosta saatiinkin yllättävän nopeasti. Lopputreenistä Peppi istui ja piti damia suussaan noin minuutin. Ja mä kun ajattelin heti ensireaktion nähdessäni, että "Kiva, tästä tulee nyt sit meidän kompastuskivi!", mut kaveri yllätti!!

Löytöjä lähikaupasta..

Poikkesin meidän lähikaupassa, joka on niitä harvoja kauppoja tässä kylässä, josta enää löytyy lihatiski. Lähdin hakemaan tarjousmaksaa treeninameja varten, mutta mukaan tarttui myös rustoja ja jauhelihaa. Tästä kaupasta löytyy myös pakastekaappi, jossa on päiväyksen ylittäneitä tuotteita, joita voi ostaa eläimille.
Naudanmaksasta loihdin hyvin maistuneita nameja seuraavalla ohjeella:

MAKSAMAKUPALAT

4 KANANMUNAA
400 g JAUHETTUA NAUDANMAKSAA
2 dl OHRAJAUHOJA (Muutkin jauhot käy)

Vatkaa munat vaahdoksi, lisää maksa ja jauhot. Levitä taikina pellille. Paista 175´c noin tunti.
Leikkaa suikaleiksi ja pakasta. Pakasteesta otetut suikaleet voi murentaa sopivan kokoisiksi paloiksi ja ne säilyvät noin 3 päivää.


Pakastealtaasta löytämästäni jauhelihasta tein pakasteeseen treenipullia.


LIHAPULLAT


225 ºC 15-20 min
500g kg jauhelihaa
1 kananmuna

Sekoita jauheliha ja kananmunat keskenään.
Leivo pieniä lihapullia, apuna voi käyttää esim. teelusikka.

Pakastin pullat pieniin pusseihin, arvioin kuinka paljon suurin piirtein tarvitsee yhdellä treenikerralla.
 





.

Agilitya, painonhallintaa ja työkoneita..

Viikko alkoi turistireissulla Riman agilityhallille. Lähdimme seuraamaan Tarjan http://koti.mbnet.fi/oldpal ja Rokki-Rakin agilitytreenejä ja samalla Pepistä tuli taas tätä yhtä kokemusta rikkaampi! Seurailimme kentän laidalla, kun muut pitivät hauskaa radalla, samalla leikimme ja otimme hieman tottista. Ja pitihän sitä yksi hyppykin kokeilla, ihan sellainen kaikkein matalin vain!!
Tämä reissu oli myös hyvää sosiaalistumisharjoitusta. Peppi näki miehiä, naisia ja toisia koiria. Omistaja taas näki usean vanhan tutun. Lopuksi Peppi pääsi vielä juoksemaan Rokin kanssa..
Itselle tästä reissusta nousi kunnon agilitykuume. Katselin jo Pepille agilityn pentukurssia joulu-/tammikuulle, mutta en vielä löytänyt sopivaa. Sain taas Hanna-Marilta ( http://www.ainstainin.net ) vinkin ja innostuksissani tilasin meille Janita Leinosen Pennusta mestariksi -agility dvd:n ( http://www.koiranomi.com/kirjaalisuus.htm ) . Nyt ei voi sitten muuta, kuin tankata teoriaa ja odottaa kun tuo "harrastusväline" kasvaa!!

Tiistaina kävimme eläinlääkäriasemalla hakemassa matolääkkeet ja otin koiran mukaan, koska halusin nähdä, kuinka paljon se painaa. Ja painohan se, komeat 8,2 kiloa. Ajattelinkin heti ensimmäiseksi, että onkohan tuo hieman liikaa!? Aavistelin aivan oikein, koska illalla luin Duumi-veljen blogista, että se painaa vain 7,6 kg, ja kyllä ainakin minun mielestäni pitäisi uroksen painaa enemmän kuin nartun!!! Peppi ei kuitenkaan mielestäni ole lihava. Sillä tuntuu kylkiluut, vyötärö näkyy ylhäältä päin ja sivusta katsottuna vatsalinja nousee häntää kohti mentäessä. Seuraavaksi kävikin mielessä, että ehkä eläinlääkäriaseman vaaka näytti väärin, mutta kotivaaka näytti täsmälleen saman lukeman. Peppi on kyllä kasvanutkin paljon. Olin viikonlopun tiiviisti töissä ja kun sunnuntai-iltana lähdimme lenkille, päivittelin, kuinka iso siitä onkaan jo tullut!! No, niin tai näin, kasvaa Peppi sitten korkeus- tai leveyssuunnassa, on asialle jotain tehtävä!
Mietin jo ruuan vaihtoa, ettei pentu kasvaisi liian nopeasti, mutta sitten aloin miettimään sen ruokailua. Pepillä seisoo nappulat kupissa pitkin päivää, eikä se kovin monena päivänä viikossa yllä siihen ruokamäärään, joka sen pitäisi syödä. Oman ruuan sijaan Peppi täyttää vatsansa useamman kerran päivässä imuroimalla lapsilta tippuvat jämät. Eihän siinä pieni pentu paljon muuta ruokaa tarvitsekkaan, koska varsinkin meidän pikkumieheltä menee iso osa ruoista lattialle. Kyllä luulisi makaroonilla ja muulla hiilarimössöllä koiran kasvavan ja niinhän se on tehnytkin!!
Tänään sitten teimme firmassamme seuraavan yhteispäätöksen: Peppi joutuu jatkossa pois keittiöstä lasten ruokailujen ajaksi ja oma ruoka annetaan koiralle vain hetkeksi tiettyihin kellonaikoihin. Mikäli ruoka ei silloin kelpaa, otetaan ruoka pois ja sitä tarjotaan uudestaan vasta seuraavaan ruokailuaikaan! Mikäli Peppi tästä toimeenpiteestä huolimatta jatkaa hurjaa kasvuaan, harkitaan uudelleen ruokamerkin vaihtoa..

Tänään teimme taas Pepin kanssa kaupunkitreeniä. Ihmiset ja autot, jopa mopot ovat jo Pepille arkipäivää, mutta isot työkoneet tuovat vielä hieman jännitystä kaupungilla kulkemiseen. Meillä kun on melkein koko keskusta tällä hetkellä yhtä työmaata, tulee työkone-treeniä väkisinkin kaupunkitreenin ohella. Vaikka Peppi muutoman kerran säikähti ja väisti pahoja ääniä pitäviä koneita, palautui se kuitenkin heti ja lähti kovin innoissaan tutkimaan, mistä ääni tuli. Kaiken kaikkiaan Peppi käveli reippaasti ja häntä pystyssä, vaikka kaikki lätäköt piti kyllä kiertää, hieno neiti kun on!!

Illalla kävimme vielä läheisen koulun pihassa treenamassa hieman sivulle tuloa ja maahan menoa. Kovasti en voi tätä treeniä kehua. Kummassakaan liikkeessä ei montaa onnistunutta harjoitusta saatu, mutta näistä muutomasta onnistuneesta kerrasta annoinkin oikein ison palkan, kun huomasin, että nyt joku tökkii.. Epäilen vahvasti syyksi koiraa, joka haukkui läheisessä pihassa. Tämä kyseinen koira kun onnistui säikäyttämään meidät molemmat matkalla treenipaikalle. Se hiipi aidalle ja kun olimme kohdalla, se hyökkäsi kauhealla metelillä. Lähtiessä teimme kyseisen talon ohitustreenin runsaiden kehujen ja makkaroiden kanssa, se meni hyvin!!

Peppi työnjohtajana

Pienempi lapsi nukkui vain lyhyet päiväunet ja isompi ei nukkunut ollenkaan, joten iltapäiväksi oli luvassa varmuudella kiukkukohtauksia. Lisäksi Pepillä oli illalla treenit, joten senkin voimia oli säästettävä. Siispä ajattelin, että iltapäiväulkoilumme rajoittuu kotipihalle. Samalla oli hyvä jatkaa muutoma viikko sitten kesken jäänyttä haravointiprojektia.

Sisältä lähtiessä suunnitelma kuulosti vielä hyvältä: lapset leikkivät hiekkalaatikolla, Peppi voi leikkiä palloilla ja kepeillä, tai kaivaa mukana hiekkiksellä ja minä haravoin. Mutta eihän se tietenkään niin mennyt!! Peppi antoi joko ohjeita haukkuen ja hyppimällä haravan edessä, tai sitten se roikkui kiinni haravassa ja murisi. Oli todella mielekästä haravoida.

Pepin toiminta toi mieleeni ensimmäisen koirani Ronjan, joka oli myöskin kovin innokas haravoinnissa ja muissakin pihahommissa. Hauskin muistoni Ronjan puutarhatöistä liittyy siihen, kun äitini aikoinaan istutti kukkasipuleita. Koska Ronja oli kovin avulias, laittoi äitini koiran kuistille odottamaan, kunnes homma oli tehty. Sieltä Ronja sitten katseli ikkunasta, kun äitini kaivoi kukkasipulit maahan. Kun homma oli tehty, äitini päästi Ronjan ulos ja lähti keittämään itselleen kahvia. Äidin palattua takaisin pihalle, oli kaikki kukkasipulit kaivettu ylös. Olihan se Ronjan tutkittava, mitä kivoja ylläreitä sinne maahan hänelle piilotettiin. :)

Tästä ulkoilusta tuli kaikkea muuta kuin helppo ja rentouttava, mutta olisihan Pepin käytös ollut ennustettavissa, kun miettii millä tarmolla se parhaimmillaan paimentaa imuria. Kaikesta huolimatta saimme taas haravointiprojektia hieman eteenpäin ja koirakin jaksoi kovasta työnteosta huolimatta keskittyä vielä treeneissäkin.

2. PENTUTREENIT: Saanen olla erimieltä

Tänään oli se viikon odotetuin päivä, treenipäivä! Koko viikko oli harjoiteltu läksynä ollutta kontaktia niin arkipäivän tilanteissa (esim. ruokailussa) kuin irrallisina harjoituksinakin. Lisäksi olemme pitkin viikkoa harjoitellut istumista ja maahanmenoa. Kontakti sujuu mallikkaasti ja istuminenkin menee pelkällä käskyllä. Maahanmeno kaipaa vielä lisätreeniä.

Kun saavuimme treenipaikalle, oli koiralla jo heti alussa ihan eri meininki kuin viime kerralla. Toiset koirat kiinnostivat, mutta Peppi kuitenkin tuli kutsuttaessa ( ja monesti kutsumattakin) hakemaan kontaktia. Treenit aloitettiinkin kontaktiharjoituksella, joka sujui mallikkaasti. Kouluttajan antaessa ohjeita seuraavaan harjoitukseen, Peppi näytti uusia vinkeitä. Se tuijotti minua ja haukkui komentaen. Olen siis kävelevä namiautomaatti 10 viikkoiselle pennulle!!! ;) Mutta parempi näin. Mielestäni on helpompi tarpeen tullen karsia omaa tahtoa, kuin saada epävarmalle/pehmeälle koiralle itseluottamusta.

Uusia harjoituksia oli kaksi: perusasento ja seuraaminen. Ensin harjoiteltiin perusasentoa. Pepin kanssa tätä ei oltu aikaisemmin harjoiteltu. Saatiin kuitenkin tehtyä useampi onnistunut harjoitus ja koira pääsi hommasta hieman jyvälle. Hyvä alku siis!! Itselle tuotti hieman hankaluuksia käsiliike, kun olen aikaisemmat koirat opettanut kiertämään takakautta ja Pepin aion opettaa nyt menemään suoraan sivulle. Kummasti sitä meinaa tehdä samalla kaavalla kuin on tehnyt viimeiset 15 vuotta.

Seuraavaksi harjoiteltiin seuraamista ja tässä kohtaa päästäänkin otsikkoon. Ohjeistus oli seuraava: Ota koira sivulle perusasentoon kontaktiin, ota muutama askel (koira kontaktissa) ja pysähdy, palkkaa perusasennosta. SIIS ANTEEKSI MITÄ!!! Tiedän, että tekniikka se on tämäkin. Itse olen ensimmäisellä koiralla käyttänyt tätä, siis silloin 15 vuotta sitten ja toimihan se, mutta onhan sitä muitakin (mielestäni parempia) tapoja. Ja jos opettaa tällä tekniikalla, olisi suotavaa varmastikkin ensin opettaa ensin kunnolla perusasento, eikä opetella näitä molempia uusina asioita peräkkäin. Tämä treeni meni sekä minulta, että Pepiltä täysin ohi. Johtuen varmastikkin suurelta osin asennevammastani. Kokeilimme kouluttajan mieliksi kerran ja sen jälkeen harjoittelimme perusasentoa.

Hoffin kanssa olen aikanaan lähtenyt tekemään seuraamisharjoituksia liikkeestä. Ihan siis lähtenyt kävelemään reippaasti koira vasemmalla puolella. Kontaktiharjoituksen ansiosta koira hakeutuu melkein luonnostaan kulkemaan oikealle paikalle ( tarvittaessa voi ohjata namilla tai lelulla). Koiran hakeutuessa oikealle paikalle annetaan käsky, otetaan muutoma askel -> kehu ja palkka. Palkka annetaan asiasta, jota harjoitellaan, seuraamisesta. Tämän iltaisessa treeneissä koirat saivat siis palkan vain perusasennosta, eivät seuraamisesta ollenkaan.

Pepin kanssa ajattelin kokeilla imuttamista eli "makkarakädellä ohjaamista". Harjoitusten edetessä makkarakäsi nousee hiljalleen ylemmäs. Luulen, että meillä Pepin kanssa palkka vaihtuu jossakin vaiheessa patukaksi, kun päästään harjoituksissa sen verran pitkälle. Imuttaminen on hyväsi havaittu keino oikean asennon ja paikan oppimiseen seuraamisliikkeessä.

Meitä on moneksi, kouluttajia ja koirakoita. Mikään tekniikka ei ole kaikille sopiva, on siis vain löydettävä omansa monen vaihtoehdon joukosta. Näissäkin treeneissä meillä on useampi kouluttaja, mikä on hyvä asia. Välillä tulee fiilis "Noin mä en ainakaan tee", mutta onneksi ainakin yhtä usein sitä ajattelee "hei, tuohan on kokeilemisen arvoista!". Ja kerrattakoon vielä, vaikka kritisoinkin harjoitusta, en väitä, että tekniikka olisi väärä, en vain halua itse edetä niin. Ja kaikkein suurin kritiikkini kohdistuukin siihen, että nämä kaksi uutta asiaa otettiin peräkkäisinä harjoituksina. Ensin on mielestäni osattava perusasento, ennen kuin voi opettaa seuraamista tällä tekniikalla. Kuulen mielelläni asiasta mielipiteitä ja otan kritiikkiä vastaan!! :)

Harjoitukset loppuivat vauhtiluoksetuloon, se oli vauhdikas ja iloinen lopetus treenille!! En tiedä mitä namia ko. kouluttajalla oli taskussaan, koska suurin osa koirista, Peppi mukaan luettuna, eivät olleet ollenkaan huolissaan poispäin juoksevasta ohjaajasta, koska kouluttajan tasku veti kovasti puoleensa. Kutsuessa Peppi kuitenkin lähti vauhdilla kohti.

Sain Hanna-Marilta lukuvinkin, Salme Mujunen: Tie tottelevaisuusvalioksi. Saapi nähdä tuleeko siitä seuraava raamattuni!?  http://personal.inet.fi/yritys/koirataito/tietottelevaisuusvalioksi.htm

Laukauksia, ukkosta ja rakettien räiskyntää..

Kävin hakemassa tänään ystävältäni lainaan sounds scary cd:n. Se on käyttäytymishäiriöiden hoitoon erikoistuneiden eläinlääkäreiden Heathin ja Bowenin kehittämä terapiaohjelma äänipelon hoitoon. Kahdelle cd-levylle on tallennettu ukkosen, ilotulitteiden ja laukausten ääniä. Mukana tulee myös ohjeet äänipelon hoitoon siedättämisen ja vastaehdollistamisen kautta.
Peppi ei ole osoittanut, että sillä olisi äänien kanssa ongelmia. Meillä kuunnellaankin cd:tä "päiväunimusiikkina", koska toiveissa olisi, ettei kyseisen asian kanssa ongelmia tulisikaan. Tarkoituksena on siis ennaltaehkäistä, koska kyseisellä rodulla on taipumusta ääniarkuuteen ja jos vaikka pk-puolelle joskus mielii, niin tulee paukut olla hanskassa.
Tällä hetkellä, kun katselen ympärilleni, voin ilmeisesti tehdä johtopäätöksen, ettei meillä ole paukkuarkuutta laumassa. Sen verran sikeässä unessa ovat kaikki lapset, sekä karvattomat että karvainen.
http://www.soundsscary.com/

Kaupunkitreeniä

Tiistai oli taas päivä jolloin piti hoitaa ziljoona asiaa ja koirakin kaipasi toimintaa. Siispä namit taskuun ja kaupungille asioita hoitamaan. Ajoin tarkoituksella parkkihallin kaukaisimpaan nurkkaan, jotta saisimme kulkea parkkihallin läpi. Parkkihallin toisessa päässä menimme hissiin ja sieltä torille. Ihmettelimme isoa rakennustyömaata, kuljimme pääkadun vartta ja kävimme eläinkaupassa ostoksilla. Siellä Peppi innostui, mikä määrä herkkuja ja leluja, oikea taivas!! Ostosten kanssa kuljimme hieman eri reittiä takaisin autolle. Sen jälkeen peppi mutusteli herkkuja autossa, kun kävin nopeasti hoitamassa omat asiat. Lopuksi kävimme hakemassa pikkuneidin kerhosta. Peppi sai myöskin tulla kerhon pihalle ihmettelemään lapsia ja niiden vanhempia.

Vaikka Peppiä välillä hieman jännitti, kulki se kuitenkin pääasiassa häntä pystyssä. Uudet asiat esim. kaivurit aiheuttivat hämmennystä, mutta koira ei missään vaiheessa mennyt paniikkiin. Tarkoituksena on tehdä vastaavanlaisia harjoituksia viikoittain, kunnes kulkeminen kaupungilla on sujuvaa.

Cairnien luonnetesti 12.09.2010

Sunnuntaina Pepin aamu alkoi aikaisin, hieman yli kuusi. Se kirjaimellisesti vedettiin esiin sängynalta, ja ei kun panta kaulaan ja lenkille sateiseen metsään. Koira oli lenkillä rauhallinen, mutta sisään tullessa alkoi tuttuakin tutumpi meno..
Se kouhotus jäi muun perheen huoleksi, kun tämä mamma vaihtoi kuivat vaatteet, heitti repun selkään ja hyppäsi pihalla odottavan ystävänsä auton kyytiin. Suuntana oli Oulunkylä ja Cairnterriereiden luonnetesti, jonne olin jo kesällä lupautunut avustamaan.
Ensin kuitenkin suunta kohti nuppulinnaa. Haimme vielä kyytiin toisen luonnetestituomareista. Navikaattori vei meidät aluksi väärään osoitteeseen. Kun löysimme oiken tien, oli meillä väärä talonumero. Näistä kommelluksista kuitenkin selvittiin, tuomari löytyi ja olimme testipaikalla 8.30.
Ennen testin alkua tuomarit kävivät radan läpi ja selittivät tehtävät ratahenkilöille. Tehtäväkseni sain "haalarin pölläyttämisen" ja ampumisen. Asetta testatessani huomasimme, että ase oli rikki ja jouduimme ottamaan käyttöön vara-aseen.
Luonnetesti päästiin aloittamaan klo 09.10. Luonnetestituomareina toimivat Sami Heikkilä ja Maarit Salla.
Ihan ilman mutkia ei testikään osaltani sujunut, juuri ennen ruokailua ase alkoi kiukuttelemaan. Onneksi öljyäminen auttoi asiaa ja loppupäivän ampumiset sujuivat hyvin.
Oma cairn-kokemukseni rajoittuu muutoman ystävän koiriin. Olikin mukava nähdä, kuinka hyvin koirat selviytyivät testistä. Cairnien ihmisystävällisyys ja nopea palautuminen ihmishyökkäyksistä oli erittäin positiivinen kokemus. Sattuneesta syystä minulla kun on pikkuterriereistä hieman toisenlainen käsitys!! :) Oli myös hienoa nähdä, että cairn-ihmiset ovat innostuneet käyttämään koiriaan luonnetesteissä. Tämäkin kaksipäiväinen luonnetesti oli saatu täyteen omaa rotua ja enemmänkin tulijoita olisi ollut. Toivottavasti testeissä saatua tietoa käytetään hyväksi myös jalostuksessa! Sunnuntain testituloksista sen verran, että kymmenestä koirasta yhden testi keskeytettiin ja yhden testitulos oli hylätty, pisteet olivat keskimäärin hyviä.
Testin loputtua siivottiin paikat ja lähdettiin ajelemaan kotiinpäin. Matkalla vietiin vielä tuomari lentokentälle.
Kaikenkaikkiaan päivä oli mielenkiintoinen, näkemällä sitä oppii!!  

Pienen paimenen ensimmäiset treenit

Peppi oli huikeat yhdeksän viikkoa, kun se reippaana asteli itseään puolta isompien noutajan pentujen kanssa Hyvinkään koiraurheilukeskukseen pentukoulutukseen. Neiti ihmetteli hetken koirien ja ihmisten paljoutta ja oudosti kaikuvia ääniä, mutta kaikki tämä unohtui hetkessä, kun mamma avasi taskun ja uskomattoman hyvät makkaran tuoksut tulvivat nenään. Ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin kontaktia ja ihmisten kohtaamista. Treenit sujuivat erittäin mallikkaasti. Olisi voinut luulla, että Pepin kanssa olisi enemmänkin harjoiteltu ja vastaavanlaisissa paikoissa kuljetettu. Pienen pennun keskittymiskyky oli uskomaton, hommia tehdessä ei haitannut äänet eikä toiset pennut. Ohjaajat lupasivat pentujen olevan väsyneitä ja nukkuvan lopun illan, vaan eipä Peppi päästänytkään meitä niin helpolla. Vasta 1,5 tuntia treenien jälkeen se pysähtyi miettimään oppimaansa :)