Tänään startattiin koko perheen voimin hieman yli kahdeksan ja suunnattiin Somerolle Swedun paimennuskoululle aamutreeneihin. Taas päätettiin luottaa navigaattoriin ja pihassa navin näyttämä 1,5h:n matka venyikin kaksituntiseksi. Kaiken maailman pikkuteitä tuli kierreltyä, mutta päästiin perille, vaikkakin myöhässä..
Paikalla oli tällä kertaa meidän lisäksemme kaksi belkkaria, beauceron sekä KAKSI AUSTRALIANPAIMENKOIRAA. Pepin rotu siis loistavasti edustettuna. Toinen aussieista oli reilun kuukauden Peppiä vanhempi ja toinen aikuinen. Oli mukava nähdä heidän suorituksensa.
Ensimmäisellä omalla harjoituskerralla tilannetta voisi kuvailla ajoittain jopa kaoottiseksi: Ohjaaja jolla oli liian monta liikkuvaa osaa hallittavana; oma kroppa, tönivät lampaat, keppi ja haukkuva, ympyrää juokseva koira. Tarkoituksena oli kuljettaa laumaa niin, että minä ohjaajana kuljen lauman keskellä ja Peppi paimentamassa lampaiden takana. Koiran yrittäessä kiertää takaani, olisi minun tullut estää se kepillä ja ohjata koira takaisin. Koiran olisi mielellään työskenneltävä hiljaa. Totuushan oli aivan muuta, turhautunut haukkuva koira kiertää ympyrää, koska ohjaaja oli auttamattomasti myöhässä keppinsä kanssa, ohjasi ennemmin sillä vapaana olevalla kädellä kuin kepillä ja lisäksi ohjaaja oli lähes aina väärässä paikassa. Tuntui, ettei koiralla ollut hajuakaan mitä halusin, ja ihmekkös tuo, kun en ollut itsekkään aivan varma mitä olin tekemässä. Lisäksi Pepin jatkuva haukkuminen esti kouluttajan ohjeiden kuulemisen.
Toisessa harjoituksessa oli jo selkeää parannusta. Sähellystä oli toki edelleen jos jonkin moista, mutta myös onnistumisia tuli. Sain koiran ajoittain pysymään lampaiden takana ja paimentamaan HILJAA. Oli hienoa nähdä noinkin iso parannus, kun molemmat saivat hetken miettiä asioita. Tästä on hyvä jatkaa!!
tiistai 25. tammikuuta 2011
perjantai 21. tammikuuta 2011
Seuraamista ja perusasentoja..
"Mitä, eikö nämä olekaan valmiita paketteja syntyessään?", kysyi koulutusohjaaja tänään treeneissä. Eivät taida olla, ei ainakaan tämä..
Kyse on seuraamisesta, tai lähinnä seuraamattomuudesta. Ihan itseeni voin tässä asiassa mennä, harjoituksen puutetta!! Syksyllä päätin, että imuttamalla aloitetaan. Vaikka käsite oli teoriassa selvä, käytännön kokemusta minulla ei tekniikasta ole. Tällä tekosyyllä, etten osaa ko. tekniikkaa luistin sujuvasti koko seuraamisharjoituksista melkein jouluun asti. Silloin heräsin, että pakko se on varmastikkin hiljalleen jollain tekniikalla aloittaa.
Tämän jälkeen olen sekoittanut imutusta ja aikaisemmilla koirillani toimivaksi havaitsemia harjoituksia. Treenikertoja ei ole ollut kovinkaan montaa ja tulos on ollut aika heikkoa, oikeastaan meidän seuraaminen on suoraan sanottuna AIVAN KAMALAA!! Koira, joka yleensä pitää hyvin kontaktia, kadottaa kontaktin viimeistään toisella askeleella. Peppi jätättää ja haahuilee. Toisin sanoen, sillä ei ole hajuakaan mitä ollaan tekemässä. Lelun kanssa Peppi seuraa hieman paremmin, kuin namin, mikä on aika jännä huomata, kun on kuitenkin noinkin ahne koira kyseessä.
Itselläni on iso harjoittelun paikka liikkeelle lähdössä, käännöksissä ja pysähdyksissä. Olen niissä aivan liian hätäinen, eikä koiralla ole pienintäkään mahdollisuutta pysyä mukana. Olisi varmastikkin paikallaan harjoitella liikkumista ilman koiraa. Lisäksi olen liian ahne. Pitäisi olla tyytyväinen siihen loistavaan kahden askeleen seuraamisesta ja palkata, eikä ajatella "vielä vähän, kun nyt menee hyvin".
Treeniä siis kovasti molemmille, varsinkin ohjaajalle, niin eiköhän se siitä!! Ainakin meidän kaksi edellistä viikkoa pitämät perusasentosulkeiset ovat tuottaneet tulosta. Joka päivä olemme tehneet 3-4 muutoman minuutin treeniä, joissa käsken Peppiä sivulle eri kulmista. Lisäksi olemme harjoitelleet täyskäännöstä, sekä käännöstä vasemmalle ja oikealle. Kaksi treeniä saa hyvin tehnyä ennen ruokailua. Täysi ruokakuppi kun odottaa lattialla, on koiran motivaatio kohdallaan. Vaikka parantamisen varaa on vielä, meininki on kuitenkin aivan erilaista kuin muutoma viikko sitten. Toivottavasti harmaita hiuksia tuottava seuraaminenkin paranee treenaamisen myötä!!
Kyse on seuraamisesta, tai lähinnä seuraamattomuudesta. Ihan itseeni voin tässä asiassa mennä, harjoituksen puutetta!! Syksyllä päätin, että imuttamalla aloitetaan. Vaikka käsite oli teoriassa selvä, käytännön kokemusta minulla ei tekniikasta ole. Tällä tekosyyllä, etten osaa ko. tekniikkaa luistin sujuvasti koko seuraamisharjoituksista melkein jouluun asti. Silloin heräsin, että pakko se on varmastikkin hiljalleen jollain tekniikalla aloittaa.
Tämän jälkeen olen sekoittanut imutusta ja aikaisemmilla koirillani toimivaksi havaitsemia harjoituksia. Treenikertoja ei ole ollut kovinkaan montaa ja tulos on ollut aika heikkoa, oikeastaan meidän seuraaminen on suoraan sanottuna AIVAN KAMALAA!! Koira, joka yleensä pitää hyvin kontaktia, kadottaa kontaktin viimeistään toisella askeleella. Peppi jätättää ja haahuilee. Toisin sanoen, sillä ei ole hajuakaan mitä ollaan tekemässä. Lelun kanssa Peppi seuraa hieman paremmin, kuin namin, mikä on aika jännä huomata, kun on kuitenkin noinkin ahne koira kyseessä.
Itselläni on iso harjoittelun paikka liikkeelle lähdössä, käännöksissä ja pysähdyksissä. Olen niissä aivan liian hätäinen, eikä koiralla ole pienintäkään mahdollisuutta pysyä mukana. Olisi varmastikkin paikallaan harjoitella liikkumista ilman koiraa. Lisäksi olen liian ahne. Pitäisi olla tyytyväinen siihen loistavaan kahden askeleen seuraamisesta ja palkata, eikä ajatella "vielä vähän, kun nyt menee hyvin".
Treeniä siis kovasti molemmille, varsinkin ohjaajalle, niin eiköhän se siitä!! Ainakin meidän kaksi edellistä viikkoa pitämät perusasentosulkeiset ovat tuottaneet tulosta. Joka päivä olemme tehneet 3-4 muutoman minuutin treeniä, joissa käsken Peppiä sivulle eri kulmista. Lisäksi olemme harjoitelleet täyskäännöstä, sekä käännöstä vasemmalle ja oikealle. Kaksi treeniä saa hyvin tehnyä ennen ruokailua. Täysi ruokakuppi kun odottaa lattialla, on koiran motivaatio kohdallaan. Vaikka parantamisen varaa on vielä, meininki on kuitenkin aivan erilaista kuin muutoma viikko sitten. Toivottavasti harmaita hiuksia tuottava seuraaminenkin paranee treenaamisen myötä!!
perjantai 7. tammikuuta 2011
Suunnitelmat, tavoitteet ja toiveet vuodelle 2011
Uusi vuosi ja uudet kujeet!! Suurimmat toiveet ja tavoitteet ovat tänä vuonna varmastikkin tokossa ja siihen panostetaankin eniten, mutta sunnitelmissa on myös paimennusta, agilitya ja pk-puolellekin olisi tarkoitus suunnistaa BH-kokeen ja jäljen merkeissä.
Tokon osalta jatkamme Pepin kanssa kevään KHN:n kilpailuihin tähtäävien treeneissä, lisäksi ilmoitin meidät Riitta Korrin Nuorten koirien tokokurssille ja Virve Sormusen Harjoituskisa-kurssille huhti-toukokuussa. Kisoihin mennään kesäkuussa. Toiveissa olisi tämän vuoden puolella saada avo- ja alo suoritettua. Sen jälkeen voikin pistää hetkeksi Toko-repun narikkaan ja panostaa agilityyn.
Agilitya jatkamme ainakin kevään omatoimisesti Hausjärven Haukkujen vapaatreeneissä. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa löytää Pepille treeniryhmä. Koira on vielä kuitenkin niin nuori, ettei asialla ole kiirettä. Tällä hetkellä agilityn tarkoitus on vain toimia yhteisenä hauskanpitona ja suhteen parantajana.
PK-puolikin houkuttelee kovasti, saa nyt sitten nähdä mihin aika riittää. Kun maa sulaa, niin lähdemme varmasti jäljen alkeita harjoittelemaan. Luulen, että haku olisi enemmän Pepin laji, mutta tällä hetkellä rahkeet ei yksinkertaisesti riitä usean tunnin metsäreissuihin. Jälkeä voi treenata pääosin yksinkin ja harjoittelemaan voi lähteä aina kun oma aikataulu antaa myöden. Onneksi haun voi hyvin aloittaa myös aikuisen koiran kanssa. Ehkä sitten muutoman vuoden päästä! BH-kokeen suorittamista olisi tarkoitus yrittää loppukesästä tai syksyllä.
Paimennusta jatketaan kevät ja kesä kerran kuussa meiningillä. Lajin suhteen ei ole vielä sen suurempia tavoitteita. Katsotaan nyt kun päästään siihen hieman sisälle, että viekö se mukanaan!?
Tokon osalta jatkamme Pepin kanssa kevään KHN:n kilpailuihin tähtäävien treeneissä, lisäksi ilmoitin meidät Riitta Korrin Nuorten koirien tokokurssille ja Virve Sormusen Harjoituskisa-kurssille huhti-toukokuussa. Kisoihin mennään kesäkuussa. Toiveissa olisi tämän vuoden puolella saada avo- ja alo suoritettua. Sen jälkeen voikin pistää hetkeksi Toko-repun narikkaan ja panostaa agilityyn.
Agilitya jatkamme ainakin kevään omatoimisesti Hausjärven Haukkujen vapaatreeneissä. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa löytää Pepille treeniryhmä. Koira on vielä kuitenkin niin nuori, ettei asialla ole kiirettä. Tällä hetkellä agilityn tarkoitus on vain toimia yhteisenä hauskanpitona ja suhteen parantajana.
PK-puolikin houkuttelee kovasti, saa nyt sitten nähdä mihin aika riittää. Kun maa sulaa, niin lähdemme varmasti jäljen alkeita harjoittelemaan. Luulen, että haku olisi enemmän Pepin laji, mutta tällä hetkellä rahkeet ei yksinkertaisesti riitä usean tunnin metsäreissuihin. Jälkeä voi treenata pääosin yksinkin ja harjoittelemaan voi lähteä aina kun oma aikataulu antaa myöden. Onneksi haun voi hyvin aloittaa myös aikuisen koiran kanssa. Ehkä sitten muutoman vuoden päästä! BH-kokeen suorittamista olisi tarkoitus yrittää loppukesästä tai syksyllä.
Paimennusta jatketaan kevät ja kesä kerran kuussa meiningillä. Lajin suhteen ei ole vielä sen suurempia tavoitteita. Katsotaan nyt kun päästään siihen hieman sisälle, että viekö se mukanaan!?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)