Tänään startattiin koko perheen voimin hieman yli kahdeksan ja suunnattiin Somerolle Swedun paimennuskoululle aamutreeneihin. Taas päätettiin luottaa navigaattoriin ja pihassa navin näyttämä 1,5h:n matka venyikin kaksituntiseksi. Kaiken maailman pikkuteitä tuli kierreltyä, mutta päästiin perille, vaikkakin myöhässä..
Paikalla oli tällä kertaa meidän lisäksemme kaksi belkkaria, beauceron sekä KAKSI AUSTRALIANPAIMENKOIRAA. Pepin rotu siis loistavasti edustettuna. Toinen aussieista oli reilun kuukauden Peppiä vanhempi ja toinen aikuinen. Oli mukava nähdä heidän suorituksensa.
Ensimmäisellä omalla harjoituskerralla tilannetta voisi kuvailla ajoittain jopa kaoottiseksi: Ohjaaja jolla oli liian monta liikkuvaa osaa hallittavana; oma kroppa, tönivät lampaat, keppi ja haukkuva, ympyrää juokseva koira. Tarkoituksena oli kuljettaa laumaa niin, että minä ohjaajana kuljen lauman keskellä ja Peppi paimentamassa lampaiden takana. Koiran yrittäessä kiertää takaani, olisi minun tullut estää se kepillä ja ohjata koira takaisin. Koiran olisi mielellään työskenneltävä hiljaa. Totuushan oli aivan muuta, turhautunut haukkuva koira kiertää ympyrää, koska ohjaaja oli auttamattomasti myöhässä keppinsä kanssa, ohjasi ennemmin sillä vapaana olevalla kädellä kuin kepillä ja lisäksi ohjaaja oli lähes aina väärässä paikassa. Tuntui, ettei koiralla ollut hajuakaan mitä halusin, ja ihmekkös tuo, kun en ollut itsekkään aivan varma mitä olin tekemässä. Lisäksi Pepin jatkuva haukkuminen esti kouluttajan ohjeiden kuulemisen.
Toisessa harjoituksessa oli jo selkeää parannusta. Sähellystä oli toki edelleen jos jonkin moista, mutta myös onnistumisia tuli. Sain koiran ajoittain pysymään lampaiden takana ja paimentamaan HILJAA. Oli hienoa nähdä noinkin iso parannus, kun molemmat saivat hetken miettiä asioita. Tästä on hyvä jatkaa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti