sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Nouto mietintämyssyssä..

Kuluneella viikolla mieleeni hiipi ajatus, että olisi ehkä aiheellista viedä noudon harjoitteluakin hieman eteenpäin. Lokakuussa aloittamamme pitoharjoitukset ovat jatkuneet koko ajan, vaikkakin vähäisinä. Wc-paperirullan olemme kuitenkin saaneet vaihdettua noutokapulaan. Pitoharjoitusten lisäksi olin alkuviikkoon mennessä tehnyt vain kaksi heittoharjoitusta.

Tein noudon kokeeksi kisaliikkeenä, että näin missä mennään. Alku menikin hyvin. Peppi odottaa lupaa noutaa, hakee noutokapulan ja tuo sen. Ongelmia ilmenee, kun käsken koiran sivulle. Kuullessaan käskyn koiran suu aukeaa ja kapula tippuu, koira kyllä tulee sivulle. Hetken asiaa pohdittuani, päätin ruveta harjoittelemaan sivulle-menoa kapula suussa, vaihtamalla kapulan takaisin wc-paperirullaan. Tämä näyttikin Pepille sopivalta ratkaisulta. Koira on selvästikkin päässyt jyvälle siitä, että rulla suussakin voi ottaa käskyjä vastaan. Kapulaa en ole uskaltanut vielä kokeilla, enkä kokeilekkaan, ennen kuin rulla-harjoitus on täysin hallinnassa.

Rulla-harjoituksen lisäksi olemme noudon osalta tehneet tuontiharjoituksia. Olen jättänyt Pepin istumaan ja mennyt koirasta noin neljän metrin päähän. Noutokapulan olen pudottanut koiran ja itseni väliin, noin metrin päähän itsestäni ja pyytänyt koiran tuomaan sen. Tässä harjoituksessa olen napannut kapulan vauhdissa.

Kulunut viikko onkin ollut tokon osalta avoimen liikkeiden harjoittelua. KHN:n treeneissä tuli uutena asiana kaukokäskyt. Olemme jonkin verran Pepin kanssa aikaisemmin harjoitelleet istu-maahan-liikerataa, mutta sen pidemmälle en ole liikettä pohtinut. Ongelmia aiheuttikin heti harjoitusten alkaessa jättökäsky, tai oikeastaan käskyttömyys. Olen alo-luokan liikkeitä harjoitellessa antanut sallitut jättökäskyt, asiaa tarkemmin ajattelematta. Nyt olikin edessä ongelma, kun maahanmeno-käskyn annettua yritin siirtyä koiran eteen mitään sanomatta. Joka kerta lähtiessäni liikkeelle koira pomppasi ylös. Joudumme siis lähtemään liikkeelle paikalleen jäämisestä. Alkuun annoin Pepille kääntyessäni hieman apua vasemmalla kädellä, lisäksi vaihdoin jättävän maahanmenon käskyn normaalista ma-käskystä maahan-sanaan. Hiljalleen saimme homman toimimaan, nyt vain toistoja..

Oli mukava ottaa avon liikkeitä mukaan. Toivat sekä omistajalle, että koiralle toivottua vaihtelua alokasluokan opettelun rinnalle. Tokon lisäksi kuluneeseen viikkoomme on kuulunut koirakylpylässä käynti, sekä agilitytreenit. Edellisestä Pentu-uinnista oli kulunut aikaa, eikä meno ollut neidille enää niin mieleistä. Luiskalle laitettaessa se lähti kuitenkin reippaasti uimaan ja jaksoi uida hyvin ilman liivejäkin. Agilitytreenit oli onneksi Pepille mieleen, ihana katsoa sitä intoa ja tekemisen halua, pitää hauskaa yhdessä!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti