Kaikki koirat eivät osaa uida..

Nyt voin sanoa, että kaikki meidän perheen lapset ovat osallistuneet vauvauintiin. Tämän kolmannen vauvan kanssa oli sikäli erilaista, että se osasi heti uida, eikä sen kanssa harjoiteltu sukeltamista! :) Kävimme eilen Hyvinkään koirakylpylän pentu-uinnissa www.koirakylpyla.fi/. Meidän lisäksemme tunnilla oli kaksi muuta koiraa, portugalin vesikoira ja venäjäntoy.

Ensiksi koirien jalat ja vatsanalus huuhdeltiin, sitten puettiin pelastusliivit ja ei kun altaaseen! Ensiksi uitiin vain altaan päästä päähän ja pienen tauon jälkeen takaisin. Ensimmäinen kerta meni vesikoiralta ja Pepiltä niin hienosti, että seuraavan matkan ne uivatkin yhdessä. Hiljalleen uintimatkaa pidennettiin ja lopuksi uitiin altaan ympäri. Altaaseen meno tuotti Pepille kaikista eniten vaikeuksia, mutta viimeisellä kerralla se kuitenkin hyppäsi veteen. Uinnin lopuksi koirat suihkutettiin ja kuivattiin.

Venäjäntoylta ei uinti ihan niin mallikkaasti sujunut. Kaveri ei osannut luonnostaan käyttää yhtäaikaa etu- ja takapäätä, ja upposi vähän väliä veden alle. Lisäksi koira oli niin pieni, ettei sille sopinut edes pienimmät liivit. ;(  Toyn päästessä uinnista hieman jyvälle oli uimaopettajan varottava tekemästä aaltoja, kun jo pienikin aalto oli viedä koiran mennessään. Katsoessani toimintaa mieleeni tuli väkisinkin jalostuksen kääntöpuolet. Taito, joka eläimellä pitäisi olla luonnostaan, oli poissa. Lapsuuteni Lotta-marsukin osasi uida aallokossa.

Tänään olikin taas tokotreenit, jossa tutustuttiin toko-hyppyyn. Me olimme jo aikaisemmin Pepin kanssa käyneet kentällä "salaa" harjoittelemassa, joten este oli ennestään tuttu. Teimme samanlaisia harjoituksia kun olimme tehneet aikaisemmin, eli lähetin koiran hypyn takana olevalle namilautaselle antamalla hyppy-käskyn. Tosin nyt kun oli avustaja, en vienyt namia itse lautaselle. Ilmeisesti liike on ollut mieleinen ja oppi mennyt perille, kun koira teki suorituksen mallikkaasti, vaikka ei nähnyt namia lautaselle vietävän. Lisäksi kertasimme vanhoina asioina paikallaan makuuta, kontaktia ja luoksetuloa. Kontaktiharjoituksissa Peppi on alkanut aina vain enemmän vilkuilemaan käsiäni, "Milloin se nami oikein tulee ja mistä kädestä?". Katselinkin tuossa eilen illalta "raamatustani" (Mujunen: Tie tottelevaisuusvalioksi) erilaisia kontaktiharjoituksia. Ei auta muuta kun alkaa harjoittelemaan!! Lisäksi mietin kontaktin vahvistamista naksulla, nyt kun senkin kanssa olemme alkaneet hiljalleen pelailemaan.

Päivällä käväisimme Pepin kanssa lääkärissäkin toisessa rokotuksessa. Kaikki oli kunnossa, tosin molemmista yläkulmureista oli kärjet poikki, jonka olinkin jo havainnut kotona. Onneksi nämä kulmurit, kuten kaikki muutkin hampaat, ovat vielä maitohampaita. Painoa neidillä oli komeat 11,6kg!!

Loppuun vielä muutoma huonolaatuinen lainakameralla otettu otos pentu-uinnista..