MÄÄÄÄ..

..ja mun koira oltiin lampaita ihmettelemässä. Eikä kumpikaan pelätty niitä ollenkaan!! Eilen siinä karmeassa tuiskussa köröteltiin Somerolle Swedun paimennuskoululle http://www.kolumbus.fi/klossner/Swedun%20Paimennuskoulu.htm ja sysipimeässä, vielä hirveämmässä kelissä köröteltiin takaisin, mutta siinä välissä tuli koettua onneksi jotain uuttakin.

Ajellessani mietin, että mitäköhän sanovat bortsuihmiset, kun pyrähdän sinne aussieni kanssa. Olin edellisen illan lueskellut paimennukseen liittyviä keskustelupalstoja ja tehnyt huomion, että joidenkin mielestä näyttelylinjaisista bortsuistakaan ei ole paimennukseen, saati sitten muun rotuisista. Avatessani oven yllätyin kuitenkin positiivisesti. Vastaan käveli vanha englannin lammaskoira, vuoroaan odotti mudi ja lampaita paimensi juuri beauceron. Toki joukkoon mahtui myös bortsuja ja ilokseni kaksi muuta aussietakin liittyi remmiin myöhemmin.

Kun vuoromme tuli ja hain Pepin, oli se aluksi enemmän kiinnostunut kouluttajasta ja toisista koirista, mutta kun haistelukierros oli tehty alkoivat lampaatkin kiinnostaa. Peppi kiersi lampaita seistessäni ja kävellessäni niiden keskellä, intoutui jopa haukkumaan niille. Yhtä porukasta lähtenyttä lammasta Peppi intoutui kunnolla ajamaankin.

Peppi kun on vielä niin pieni, olivat sen lampailla olot aika lyhyitä. Hyvin kyllä huomasi, milloin se ei jaksanut enää keskittyä, kun lampaan kakka alkoi maistumaan. Lampaat ovat muuten aika käteviä namiautomaatteja, kun papanoita tippuu palkaksi aina silloin tällöin ;) Tosin palkkaus ei ole aina ihan oikea-aikaista!! Toisella kerralla huomasi hyvin, että Peppi oli jo aivan poikki. Se kun ei oikein osaa relata autossakaan, ja reissua oli kokonaisuudessaan kestänyt jo kolmisen tuntia.

Sitä en osaa arvioida, menikö ensimmäinen kertamme hyvin, koska tämä oli myös itselleni ensimmäinen kerta lajin parissa, eikä paikalla ollut muita pentuja, johon olisin voinut Pepin suoritusta verrata. Peppi ainakin oli jonkin verran lampaista kiinnostunut, eikä pelännyt niitä, joten tästä on varmasti hyvä jatkaa. Kouluttajan kanssa puhuimme tokon "haittavaikutuksista" paimennuksessa. Pepistäkin jo näki hyvin, että sen kanssa oli kontaktia hiottu. Toko on kuitenkin päälajimme ja panostamme siihen eniten. Otamme sen riskin, että se on pois Pepin paimenen urasta. Jos satun lajiin hurahtamaan, niin panostetaan siihen sitten seuraavan treenikaverin kanssa. Nyt vaan opetellaan lajia Pepin kanssa ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan..